banneri

Mitä tarkoittaa, että jokin geeni - tai alleeli - on piilevä? Mistä tiedän, mitä värejä lintuni kantaa piilevänä? Näkyvätkö piilevät värit mitenkään?

Puhdas harmaa neitokakadunaaras

Mitä ovat piileväksi jääneet tekijät?

Piilevällä tekijällä, tai puhekielisesti "piilogeenillä", tarkoitetaan lyhyesti sanottuna sitä, että jokin väri ei tule näkyviin, vaikka se löytyykin linnun perimästä. Yleisimmin tämä syntyy siten, että kahdesta mahdollisesta alleelista, eli geenin muunnoksesta, toinen dominoi toisen yli. Vaikka väri jää piileväksi, se voi silti siirtyä linnun jälkikasvulle.

Nopealla vilkaisulla emme ehkä näe, että neitokakadussa olisi muuta kuin mitä päälle näkyy, mutta pieniä merkkejä tutkimalla voimme tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä. Jokainen mutaation aikaan saama värialleeli nimittäin jättää itsestään jonkinlaisen viestin. On vain osattava löytää oikeat merkit.

Mikä on puhdas harmaa?

Puhdas harmaa on sellainen neitokakadu, joka ei kanna mitään värimutaatioita genotyypissään, eli "geenistössään". Tämä tarkoittaa sitä, että lintu ei ilmennä näkyvänä mitään väriä, eikä myöskään piilevänä. Linnun kaikki väriä määrittelevät geenit ovat luonnossa esiintyvien kaltaiset, eli lintu on luonnonväritteinen.

Puhdas harmaa on hyvin kaunis. Sen höyhenpeite on tasaisen harmaa, eikä siinä näy haalistumia. Värien liu'ut tapahtuvat tasaisesti, eikä missään näy ylimääräisiä laikkuja. Poskilaikun väri on kirpeä, hieman kauhtunut punainen.

Puhtaita harmaita arvostetaan suunnattoman paljon, sillä niiden käyttämisellä on voimistava vaikutus kantoihin silloin, kun lintu on muutoinkin terve. Lisäksi puhtaiden harmaiden avulla voidaan hiljalleen puhdistaa sellaisia värimuotoja, joihin on hutiloidun kasvatuksen johdosta sekoitettu niin paljon muita värejä, ettei väriä itsessään löydy enää puhtaana.

Muistettava on, että tämä ei tarkoita, että piilevät tekijät olisi paha asia - saati että värit yleensä olisivat. Piilevien värien avulla voidaan kasvattaa terveemmin joitakin värejä. Esimerkiksi niin sanotut väistyvät värit ovat sellaisia, että niitä tulisi aina välillä mieluummin kasvattaa piilevien värien avulla kuin siten, että lisäisi vain lukuisia sukupolvia visuaalisia vanhempia yhteen. Mikäli noudatetaan jälkimmäistä tapaa, ajan saatossa lintujen koko voisi pienentyä ja heiveröistyä, mutta mikäli käytetään piilevää tekijää, saadaan mukaan myös hieman alleelien vaihtelua, jolloin sukulinja säilyy hyvälaatuisena.

Etenkin koiraiden kohdalla puhtautta on vaikea löytää. Suurin osa suomalaisistakin linnuista kantaa vähintään harlekiinia. Poikkeuksiakin on, ja näitä kannattaa vaalia, sillä uusia puhtaita harmaita ei enää luonnosta kuitenkaan saa. Sanotaankin, että Yhdysvalloissa kaikkiin erikoisväreihinkin rinnastettuna täysin puhdas harmaa on kaikkein harvinaisin värigenotyyppi.

Miksi väri ei tule näkyviin?

Jokaisessa kromosomissa on oma paikka jokaiselle geenille ja jos geenissä tapahtuu mutaatio, nämä geenin muunnokset eli alleelit sijaitsevat samassa paikassa, jossa alkuperäinenkin geeni olisi sijainnut. Tätä geenin omaa paikkaa sanotaan lokukseksi.

Jokaista kromosomityyppiä on kaksi kappaletta. Neitokakadulla on 36 kromosomityyppiä, eli yhteensä 72 kromosomia (Zoological Catalogue of Australia Volume 37.2: Aves (Columbidae to Coraciidae), Richard Schodde,Ian J. Mason). Koska kussakin kromosomissa on paikka yhdelle tietynlaiselle geenille ja koska kutakin kromosomia on kaksi, voi yhdellä neitokakadulla olla kaksi geenin kopiota. Kromosomiparissa voi olla esimerkiksi yksi alkuperäinen geeni ja toinen mutanttigeeni. Tai kaksi alkuperäistä, eikä yhtään mutanttia. Tai vaihtoehtoisesti kaksi mutanttia, muttei yhtään alkuperäistä. Myös alkuperäiset geenit ovat toki evoluution myötä mutaatioiden tuloksia, mutta meidän on helpompi nykypäivänä ajatella luonnonmuodot alkuperäisinä, eräänlaisina lähtökohtina. Tällä hetkellä, jos neitokakadulla on kaikki alkuperäiset geeninsä, eikä värimutaatioita, alleeleita, puhumme "puhtaasta harmaasta." Toisin sanoen luonnonväritteinen harmaa muoto on tulos useiden erilaisten geenien vaikutuksesta.

Eli: Neitokakadu voi kantaa kaikenkaikkiaan kaksi harlekiinialleelia, mutta ei kolmea. Lintu voi kantaa yhtä luonnonväritteisen geeniä ja yhtä harlekiinialleelia tai se voi kantaa siinä lokuksessa, jossa harlekiini sijaitsisi, alkuperäistä geeniä.

Tärkeää on tietää, että geenit alleeleineen eivät toimi tasaveroisesti. Yleisimpiä alleelityyppejä neitokakaduilla ovat resessiivit, eli väistyvät alleelit. Resessiivi tarkoittaa sitä, että alleeli väistyy normaalin geenin tieltä. Saman voi ilmaista siten, että normaali luonnongeeni dominoi alleelinsa yli. Suomessa resessiivejä värejä ovat esimerkiksi harlekiini, jonka saa aikaan alleeli nimeltään resessiivi harlekiini, sekä valkokasvo, jonka saa aikaan blue-alleeli. Jos geeniparissa on yksi normaali alleeli ja yksi harlekiinialleeli, tämä normaali alleeli ikään kuin jyrää harlekiinin yli. Harlekiini väistyy tieltä, eikä tule näkyviin. Se jää kuitenkin perimään ja voi siirtyä poikasille - mikäli poikaset perivät juuri sen kahdesta kromosomista, jossa tämä harlekiini sijaitsee. Geenipari, jossa on kaksi erilaista alleelia, on heterotsygootti. Lintu voi siis olla esimerkiksi heterotsygootti harlekiini, jolloin väri on piilevä. Jos alleelit ovat samanlaisia, lintu on homotsygootti.

Joskus, jos samasta geenistä on syntynyt useita mutaatioita, joku mutaatio voi dominoida toisen mutaation yli, vaikka olisikin väistyvä normaaliin alleeliin. Esimerkiksi harmaa normaali geeni dominoi kermakasvon, mutta kermakasvo dominoi valkokasvon yli. Valkokasvo on kummallekin edellä mainituista väistyvä. Jos normaalisti resessiivi geeni toimii dominoivasti toista resessiiviä alleelia kohtaan, tämä dominoiva versio tulee näkyviin. Jos neitokakadulla on yksi kermakasvoalleeli ja yksi valkokasvoalleeli, lintu näyttää kermakasvolta.

Poikkeuksen tähän tekevät sukupuolisidonnaiset resessiivit värimuodot. Spesiaalin näistä tekee se, että sukupuoleen sidonnaiset värit periytyvät sukupuolikromosomeissa, tarkemmin sanottuna Z-kromosomissa. Näitä on linnulla yksi pari, eli kaksi kromosomia. Koiraalla on kaksi samanlaista Z-nimistä sukupuolikromosomia, mutta naaraalla on poikkeavasti Z:n lisäksi Y. Koiraalla sukupuolisidonnaiset värit käyttäytyvät kuten resessiivit alleelit, eli yhdellä alleelilla väri ei tule esiin, mutta kahdella tulee. Naarailla ei ole kuitenkaan kuin yksi Z-kromosomi. Tämä tarkoittaa sitä, että että niillä on tilaa vain yhdelle alleelille, mikä puolestaan saa aikaan sen, ettei niillä ole mitään, mikä dominoisi resessiivin geenin yli. Eli: Jos naaras saa yhdenkin geenin, joka periytyy sukupuolisidonnaisesti, väri tulee näkyviin. Naaras ei voi milloinkaan kantaa sukupuolisidonnaista resessiiviä väriä "piilogeeninä".

Dominoivat alleelit puolestaan toimivat toisin päin kuin resessiivit. Tässä tapauksessa mutanttialleeli dominoikin nyt luonnonalleelin. Tästä johtuen, jo yhdelläkin mutanttigeenillä väri tulisi näkyviin. Dominoivat värit eivät koskaan ole piilevinä - niissä saattaa kuitenkin näkyä eroa sen suhteen, onko linnulla kaksi vai yksi alleelia.

Lyhyesti sanottuna: Värin jääminen piiloon johtuu siitä, että sen sisargeeni peittää sen.

Yleisiä muutoksia

Suurin osa väreistä jättää itsestään jonkinlaisia merkkejä piilevyydestään huolimatta. Yleisimpiä merkkejä on nokan ja jalkojen vaaleneminen. Jotkut värit saavat raajat enemmänkin lihanvärisiksi, toiset voivat vaikuttaa niin, että harmaallakin linnulla on miltei täysin vaalea jalkojen pohjaiho ja vain suomut ja kynnet pysyvät tummina. Jotkut värit, kuten harlekiini, voivat saada aikaan epäsymmetriaa, esimerkiksi niin, että osa kynsistä on tummia ja osa vaaleita. Tyypillistä etenkin psittasiiniin vaikuttavilla väreillä on muuttaa poskilaikun tai kasvomaskin muotoa ja väriä.

Harlekiini

Ehdottomasti selkeiten tunnistettavissa oleva piilevä tekijä on harlekiini, eli geneettiseltä nimeltään "resessiivi harlekiini". Piilevä harlekiini saa aikaan valkoisia laikkuja neitokakadun niskaan ja joskus myös muualle kehoon, kuten siipien alle. Laikut eivät ole symmetrisiä, eivätkä noudata mitään tiettyä järjestystä, vaan ovat täysin satunnaisia. Harlekiini voi aiheuttaa myös raitoja linnun nokkaan tai saada aikaan esimerkiksi erivärisiä kynsiä. Erittäin harvoissa tapauksissa harlekiini voi piilevänäkin olla niin voimakas, että saa aikaan lentosulkien vaalenemisen. Lähtökohtaisesti tumman, eli raskaan harlekiinin ja piilevän harlekiinin ero menee siinä, että piilevällä harlekiinikoiraalla olisi kuitenkin keltainen maski, mutta näkyvällä tummalla harlekiinilla ei maskia olisi. Naaraiden kohdalla rajan määrittäminen voi olla vaikeampaa. Pääsääntönä voidaan sanoa, että jos höyhenpuku muuttuu selvästi ensisulkasadossa, kyseessä on todennäköisemmin piilevä tekijä kuin näkyvä harlekiini. Varmin keino on tehdä testipesitys visuaalisen harlekiinin kanssa: jos yksikin poikanen on harmaa, on testattu emo heterotsygootti, eikä visuaalinen.

Helmiäisillä, jotka ovat heterotsygootteja harlekiinin suhteen, voi siipien jo valmiiksi pidentyneet vaaleat laikut muuttua entistäkin pitemmiksi. Dominoivilla hopeilla piilevä harlekiini sirpaloittaa herkästi tummemman kalottialueen niskalaikkujen vuoksi.

Toisinaan lutinoilla, joilla on harlekiini piilevänä, silmän väri saattaa olla sininen tai siniharmaa. Valkokasvo-lutinoilla piilevä harlekiini saattaa joissakin tapauksissa saada aikaiseksi hyvin haaleat siniharmaat silmät. Lutino-kaneli tai lutino-helmiäinen, jolla on harlekiini ja/tai valkokasvo, saattaa aikuistuessaan saada vihertävät tai meripihkan sävyiset silmät. (Tiedon antanut Susanne Russo.)


Alla vasemmassa kuvassa harmaa, jonka niskassa näkyvät laikut kertovat heterotsygootista harlekiinista. Lisäksi töyhdössä näkyy yksi keltainen sulka. Myös harlekiini voi saada aikaan kasvomaskin reunuksen vaalenemisen, vaikka se luetaan vielä tavallisemmin piilevän valkokasvon aikaansaannokseksi. Oikeanpuoleisessa kuvassa linnulla on piilevästä harlekiinista sulka syntynyt myös epätavallisempaan paikkaan, kylkeensä.

Piilevä harlekiini, split to pied


Vasemmalla lutino, jonka silmän harmaasta väristä voi päätellä, että sillä on piilevänä joko harlekiini tai valkokasvo. (Kuva: Saana Muhonen.) Oikealla piiloharlekiinin tuottama raita nokassa.

Piilevä harlekiini, split to pied


Alla kaneli-helmiäisnaaraan niskassa valkea harlekiinilaikku.

Piilevä harlekiini, split to pied

Valkokasvo

Valkokasvo kuuluu kermakasvon, pastellikasvon, kultaposken sekä toki alkuperäisen geenin ohella blue-geeniperheeseen. Nämä kaikki värit ovat toistensa alleeleita ja vaikuttavat keltaisen ja punaisen väripigmentin, eli psittasiinin tuotantoon. Valkokasvo on näistä voimakkaimmin vaikuttava ja poistaa kaiken keltaisen ja punaisen. Näin se saa aikaan ikään kuin neitokakadun mustavalkoversion. Sisaralleeleihinsa nähden valkokasvo on väistyvin; järjestys dominoivimmasta resessiivimpään olisi seuraava:

Harmaa/Blue (luonnontyyppi)
Kultaposki
Pastellikasvo
Kermakasvo
Valkokasvo

Eli valkokasvo on väistyvä kaikkiin listassa yläpuolellaan näkyviin alleeleihin verrattuna.

Jos valkokasvo esiintyy heterotsygoottina - piilevänä - se jättää vaikutuksensa tyyppisiä merkkejä. Selkeimmin se vaikuttaa poskilaikkuun, jonka koko saattaa pienentyä. Lisäksi laikun värissä voi tapahtua muutoksia. Yleinen muutos on, että väri muuttuu haaleammaksi, enemmänkin oranssiksi kuin punaiseksi. Toinen tyypillinen muutos on se, että punaisessa pinnassa ilmenee ikään kuin keltaisia viiruja. Myös kasvomaskissa saattaa ilmetä valkoinen reunus. Aina valkoinen reuna ei kuitenkaan kieli piilevästä valkokasvosta.

Toisinaan lutinoilla, joilla on valkokasvo piilevänä, silmän väri saattaa olla sininen tai siniharmaa. Lutino-kaneli tai lutino-helmiäinen, jolla on harlekiini ja/tai valkokasvo, saattaa aikuistuessaan saada myös vihertävät tai meripihkan sävyiset silmät. (Tiedon antanut Susanne Russo.)

Alla ensimmäisessä kuvassa maskin valkea reunus. Toisessa kuvassa nuori double factor -dominoiva hopea, jonka poskilaikun raidoitus, haaleus ja pieni koko kielivät piilevästä valkokasvosta. Joillakin lutinoilla tulee poskilaikun taakse keltainen juova. Tällä hopelinnulla on samanlainen juova, mutta valkoinen. Siitä, ilmeneekö tämä juova yleensäkin hopeilla valkoisena, ei itselläni ole varmuutta.

Piilevä valkokasvo, split to whiteface

Alla vasemmalla naaras, jolla näkyy selkeästi tavallista haaleampi poskilaikku. Oikealla lutino-kaneli-harlekiini, jolla on mitä ilmeisimmin valkokasvo piilevänä. Huomaa myös poskilaikun haaleus sekä erittäin kirkas silmä, jonka hiukan viiniin taittava hohde johtuu kanelista.

Piilevä valkokasvo, split to whiteface

Kaneli

Kaneli on sukupuolisidonnainen värimuoto, joka vaikuttaa melaniinin, eli tummien värien laatuun. Piilevänä kaneli voi joskus saada aikaiseksi sen, että pupilli näkyy tummempana punaisena. Vastavaan en ole kuitenkaan törmännyt kuin muutaman kerran, eikä omilla sukulinjoillani ole näkynyt tätä ominaisuutta piilevissä kaneleissa.

Helmiäinen

Piilevän helmiäisen vaikutus näkyy selässä utuisena kuviona, ikään kuin sulat olisivat hieman haalistuneet keskeltä. Kun visuaalinen helmiäiskoiras menettää kuviointinsa, voi sen selkä olla hyvin samanlainen kuin mikäli helmiäinen olisi piilevänä. Näkyvän ja piilevän aikuisen helmiäiskoiraan erottaa parhaiten pyrstöstä, johon näkyvällä helmiäisellä jää jonkin verran rosoista kuviointia, siinä missä piilevällä helmiäisellä pyrstön alapuoli on mustanharmaa. Rosoisuudella ei siis tarkoiteta raitoja, vaan kohinamaista kuviointia. Kuvion määrä vaihtelee laajasti ja on joillakin yksilöillä hyvin selvä, osalla taas vaaditaan lähempää tarkastelua, jotta merkit voi nähdä.

Alla koiras, jonka selän utuisesta kuvioinnista voi päätellä sen kantavan helmiäistä piilevänä. Puolet tämän koiraan tyttäristä perisivät helmiäisvärin näkyväksi.

Piilevä helmiäinen, split to pearl

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved