banneri

"Jonnekin se meni. Mutta ei se mitään, se nyt oli vain yksi pieni perhonen. Ei se nyt mitään koisainvaasiota meillä voi yksinään aloittaa..." Kaikki perhoset eivät ole aina mukavia.

Lintujen ravinto ja kuivikkeet ovat valitettavan herkullinen lähde monien kodin tuholaishyönteisten elannolle. Ainakin pitkäaikainen lintuharrastaja tapaa harrastuskaarensa aikana lähes varmasti jossakin välissä jonkunlaisen tuholaishyönteisen.

Ötökät löytävät tiensä talouteen yleisimmin siemenseosten, siementankojen tai muun kuivamuonan mukana, mutta joskus ongelman lähde voi olla ollut alunperin aivan tavallinen elintarvikekin. Erityisesti jauhotuotteet, hiutaleet ja muut vastaavat kuivaruoat vetävät puoleensa monia elintarviketuholaisia.

Ötököistä eroon pääseminen on yleensä todella työn ja tuskan takana. Lintutaloudessa torjunta on astetta vaikeampaa, sillä linnut sietävät hyvin huonosti myrkkyjä ympäristössään. Tärkeimpiä seikkoja on siisteys ja ruokien säilyttäminen ilmatiiviissä pakkauksissa. Epäsiistit olot ja ympäriinsä lojuvat ruoantähteet tarjoavat hyönteisille jatkuvasti ravintoa. Jokainen hieman useamman neitokakadun omistaja tietää, että täysin siemenvapaa ympäristö on silkka mahdottomuus, mutta ilman yrittämistä eivät ötökät katoa. Lintuystävällisiä myrkkyjä on saatavilla lähinnä ulkomailta, mutta myös Suomesta saatava BioKill on tietyllä varauksella käytettynä turvallinen. Myöskään BioKill ei saa päätyä lintujen ruokiin tai aktiivisesti käytettyihin paikkoihin. BioKill on nestemäinen kosketusmyrkky, mikä tarkoittaa sitä, että hyönteisen päätyessä kosketuksiin myrkyn kanssa myrkky imeytyy hitaasti niiden elimistöön. Allekirjoittanut muinoin tätä tietämättä ihmetteli kovasti, mikseivät koisatoukat tahtoneet kuolla suoraan suihkuttamalla. Hitaampi vaikutus ei tarkoita kuitenkaan tehottomuutta, vaan itse asiassa myrkky säästää aikaa, sillä sen vaikutus kestää noin viikon.

Ennaltaehkäise hyönteiset!

- Tarkkaile eläinkauppaasi. Mikäli näet ötököitä siellä, pakasta huolellisesti kaikki lintujesi kuivamuona.

- Säilytä elintarvikkeita ilmatiiviissä astioissa.

- Säilytä siemenet ja pelletit joko pakastimessa tai ilmatiiviissä astioissa. Jos tilaat isoja eriä kerrallaan, ota kerrallaan pienemmän ajan annos pakastimeen ja säilytä varastotiloissa loput.

- Pidä huoli yleissiisteydestä. Vaihda kuivikkeet säännöllisesti. Jos kuivikkeen alla on pressu, muista pestä pressu ja sen alla oleva lattia säännöllisesti.

Banaanikärpäset

Jokainen on joskus nähnyt pienen banaanikärpäsen (Drosophila melanogaster), joita koteihin kulkeutuu hedelmien mukana. Banaanikärpänen on yleinen vitsaus kaikenlaisissa talouksissa, mutta etenkin hedelmäpainotteista ravintoa syövien papukaijojen harrastajatalouksissa niitä on miltei varmasti. Laji imee nestettä hedelmän pinnasta ja hyödyntää ravinnokseen hiivaa ja muita mikro-organismeja.

Banaanikärpänen on verrattain helppo torjua. Lämpimien maiden lajeina ne eivät kykene talvehtimaan, ja alhainen lämpötila hidastaa lisäksi niiden elinkaaren munavaihetta huomattavasti. Kärpäsansaksi voi rakentaa esimerkiksi pulloon laitettavan suppilon ja pulloon alkoholia (esim. punaviini) sekä liraus astianpesuainetta rikkomaan pintajännitettä ja näin ollen helpottamaan kärpästen hukkumista. Tuoreruokia hävittäessä ei tähteitä kannata laittaa roskikseen, vaan viedä joko suoraan ulos tai pienemmän jätteen kohdalla hävittää viemärin kautta. Roskakoriin muhimaan jääneet hedelmänrontit ovat mitä parhainta ravintoa banaanikärpäsille.

Koisaperhoset

Jauhokoisa (Ephestia kuehniella) ja intianjauhokoisa (Plodia interpunctella) ovat kumpainenkin koisaperhosia, joiden torjunta muistuttaa hieman toisiaan.

Jauhokoisa on mausteissa ja myllytuotteissa, eritoten vehnäjauhoissa viihtyvä siivekäs, jonka harmaissa siivissä on poikittaisia raitoja. Intianjauhokoisa on jauhokoisaa hieman pienikokoisempi ja väriltään muutoin nukkainen kermanvaalea, mutta siipien kärjet ovat ruosteenpunaiset. Intianjauhokoisa on tuontilaji, jonka ravinto eroaa jauhokoisasta siten, että intianjauhokoisa mässäilee mieluummin hedelmillä, manteleilla, makeisilla. Kumpikin laji kuitenkin natustelee hyvillä haluin myös lintujen ravintoa. Muita joskus tavattavia perhosia ovat myös mantelikoisa ja kaakaokoisa, jotka ovat myös eksoottisempia lajeja ja ulkonäöltään harmaita, siksak-kuvioituja.

Jauhokoisan toukka on noin 20 mm pitkä, väriltään vaalea ja sen selkäkarvojen tyvessä on musta pilkku. Intianjauhokoisan toukka on aavistuksen kellertävämpi, hieman pienempi ja lisäksi sen erottaa parhaiten siitä, että karvojen tyvessä ei ole mustaa pilkkua. Koisojen toukat erittävät seittiä, joka paakkuunnuttaa jauhon. Seitti saastuttaa elintarvikkeet, vaikka sinänsä hygieniariskiksi eivät nämä perhoset toukkineen muodostu. Torjunnassa vaikeaa on se, että munista kuoriutuneet toukat alkavat vaeltaa ympäriinsä ja toisensa kohdatessaan erittävät tuoksua, joka saa toukat vaihtamaan jälleen suuntaa.

Ennaltaehkäisyn a ja o on pakastaa kaikki lintujen kuivaravinto ennen tarjoamista. Varsinaisessa torjunnassa tärkeää on siisteys, myrkytys ja lisäbuustina feromoniansat, jotka houkuttelevat koiraita. Siisteys tarkoittaa kaikkien murusten siivoamista ja pohjan vaihtamista. Kaikki elintarvikkeet aina mausteista teepusseihin tulee käydä läpi ja hävittää kaikki saastunut materiaali. Jos käytät pellavakuiviketta tai muuta hakemateriaalia, vaihda se torjuntakauden ajaksi sanomalehteen, jotta koisat eivät voi muhia kuivikkeissa. Jokainen pieni rako kannattaa imuroida pienellä suuttimella, sillä juuri rakoihin koisot tekevät pesänsä mieluiten. Taistelussa koisoja vastaan sisukkuus palkitaan. Kehitysväli on ympäristön lämpötilasta riippuen noin 1,5 kk, mikä tarkoittaa sitä, että pari hutiloitua torjuntakertaa ei riitä. Vasta parin kuukauden päästä viimeisen koisan näkymisestä voidaan arvella, että ollaan voiton puolella.

Riisihärö

Riisihärö (Oryzaephilus surinamensis) on pienenpieni, noin 3 mm pitkä tumma kovakuoriainen, joka saapuu talouteen yleensä leseiden, jauhojen tai vaikkapa murojen kautta. Vaikkakin muutoin harmiton ja myrkytön, riisihärö pilaa ravinnon ulosteellaan. Riisihäröä muistuttava sukulainen on pähkinähärö (Oryzaephilus mercator).

Riisihärö pesiytyy pieniin rakoihin, kuten listojen väleihin. Niitä näkyy monesti useampi kerrallaan. Saastunut ruoka on hävitettävä ja säilynytkin ruoka kannattaa pakastaa vähintään viikon verran mahdollisten munien varalta. Mikäli ongelma ei tunnu katoavan, on torjunta-aineiden käyttö kannattavaa.

Turkiskuoriaiset

Vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei) on erityisen haastava tuholainen, jonka tuhon kohteena ovat tekstiilit. Nämä orgaanista tekstiiliä ja kuolleita hyönteisiä syövät kuoriaiset jättävät vaatteisiin jälkeensä siistin pienen pyöreän reijän erotuksena vaatekoin toukista, jotka jättävät jälkeensä seittiä ja epämääräisemmän ruokailureijittymän. Turkiskuoriaiset eivät varsinaisesti ole lintujen ruokien syöjiä, mutta sen sijaan ne viihtyvät lintujen pesissä ja sulissa. Juuri vyöturkiskuoriaisen toukat ovat yleisimpiä tuholaisia harrastajan sulkakokoelmarasioissa.

Vyöturkiskuoriainen on muutoin ruskea, mutta sen yläselässä on W-kirjainta muistuttava vaaleampi aaltojuova. Itse kuoriaisia kuitenkin näkyy harvemmin, vaan ensimerkkinä näkyvät pikemminkin toukat. Toukat ovat tummia ja niiden nivelten välissä on keltainen juova. Toisessa päässä on pitkä karvasäietupsu. Kasvuvaiheesta riippuen toukat voivat kasvaa noin 15 mm mittaan.

Laji ei ole Suomessa luonnonvarainen. Koteihin vyöturkiskuoriaisen toukat, munat tai kuoriaiset löytävät tiensä joko matkalaukun kautta, kirpputorivaatteista tai talouksista, joissa vyöturkiskuoriaisia on. Vyöturkiskuoriainen leviää yleensä asunnosta hormeja ja muita väyliä pitkin koko talouteen, joten ongelma on herkästi koko taloyhtiön. Maallikkotorjunnassa äärimmäisen tarkka siivous on paikallaan. Kaikki matot, vaatteet, verhot, lakanat ja vastaavat tekstiilit on käsiteltävä joko pakkasessa useamman tunnin tai pestävä erittäin kuumassa pesussa. Tilat on myrkytettävä jokaista pientä koloa myöten: listat, patterit, kaapit, laatikot yms. Koska vyöturkiskuoriaisen kehityskaari on pitkä ja sisältää useita vaiheita, tulee koisojen tapaan myrkytys uusia useita kertoja, vaikkei toukkia näkyisikään. Siivouksen jälkeen imurin pölypussi tulee hävittää. Tässä vielä Facebook-kyselyn tuloksena harrastajien kokemuksia hyönteisistä

"Koisot sain pois vain tuhoamalla niiden munat - tai mitä ne nyt lie onkaan - katon rajasta, ihan vaan kaapimalla pois tai painelemalla kasaan... Tosin mulla ei ollut niitä mitään armeijaa kerinnyt vielä tulemaan, knu heti puutuin asiaan. Sitten vanhassa talossa (pulujen pesiessä vintillä) asuessani tuli ilmastointikanavia pitkin turkis/museokuoriaisia sekä niitten toukkia.. toukat nyt lähinnä veemäisiä oli, ne kun änkivät joka paikkaan, söivät jopa vaatteisiin reikiä! Niitä oli talosta jo aikaisemmin myrkytetty pois eli niistä ei pääse eroon, ellei myrkytä koko huushollia jos kanta on levinnyt koko taloon. Lisäksi pulujen pesintä piti rajoittaa nollaan. Muutin pois ja pesin kaikki tavarani ja jäädytin tipujen ruuat yms. Heitin omia ruokia pois. Ja sitten jostain ihmisten ruuasta sain kaupasta tullessani vissiinkin riisihäröjä. Kaikki ruuat roskiin: menee ainakin viikko, jos meinaa jäädyttää, jotta munat kuolee - ja tuntui, ettei siltikään kuolleet. Yritin kyllä, hankin jopa toisen pakastimen sitä varten... Kaikki ruuat tosiaan roskiin, jokaikinen kaappi tyhjäksi, raot yms. pesten ja sitten raidilla myrkyttäen. Olin tuolloin kämpästä itse elukoiden kanssa poissa, ja parin tunnin päästä myrkytyksestä palasin takaisin kotiin. Tätä seurasi uudestaan hyllyjen ja rakojen pesu, jotta myrkky lähtisi pois. Ja sitten vaan odotella näkyykö vielä jotain. Pitää tappaa heti, jos yhtään ötökkää näkyy. Pitää oikein kytätä että näkyykö ja pestä se kaappi missä näkyy. Joka paikan pesua joutuu tekeen muutaman päivän välein viikkoja, tosi paljon ketuttavaa hommaa, mutta se palkitsee. Lopulta pääsin kuin pääsinkin niistä eroon! Tällä hetkellä on noita pirun banaanikärpäsiä ja vielä tiedä miten niistä pääsis eroon.. muuta ku siivoomalla, siivoomalla ja niitä vähän ilmasta imuroimalla." - Janina

"On ollut ainakin riisihäröjä ja turkiskuoriaisia. No banaanikärpäsiä kai on kaikilla enemmän ja vähemmän. Mut noi kuoriaiset oli meillä lähinnä kerrostalossa, häröt varmaankin tullu siementen mukana mut turkiskuoriaisista ei tietty oo varmaa et oliko niitä muillakin. Ei tajuttu niistä mitään ilmottaa silloin ja muutettiinkin pois et en tiedä jäikö ne sinne asumaan. Omakotitaloon kun muutettiin niin häröjä tuli mukana mut ei ne kauaa täällä ilmastossa näköjään viihtyneet. Turkiskuoriaisen toukkia silloin tällöin näkyy. Mut mitään tuhoja ei olla huomattu. Jauhopukkeja meillä sit taas välillä näkyy, harmi kun ite jauhomatoja ei koskaan näy et vois koittaa tarjota linnuille. Niin ja noita riisihäröjä meillä oli silloin tosi paljon. Yks neitokakadu niitä tykkäsi napsia jos sattui sohvalle eksymään." - Henna

"Meiltä löytyi riisihäröjä keittiön kuiva-ainekaapista (tulleet jostakin jauhopussista). Saastuneet ruoka-aineet nakattiin roskiin (vietiin roskat myös ulos samantien), kaappi imuroitiin ja puhdistettiin desinfiointiaineella. Häröt eivät päässeet kovin laajalle leviämään ilmeisesti sen takia että emme säilytä jauhoja ym. kuiva-aineita pusseissa vaan tiiviisti suljettavissa muovipurnukoissa, jotka pestiin sitten astianpesukoneessa 65 asteessa. Sen koommin ko. öttisiä ei ole näkynyt." - Pirjo

"Meillä oli edellisessä kodissa riisihäröjä. En tiedä mistä tuli, mutta ruuat aina pakastettiin ja siivottiin useesti muttei ne millään tahtoneet kadota. Kun muutto tuli niin ei mukana tullut onneksi, joten... sinne taisivat jäädä, tyhjästä talosta ne saakin varmasti helpommin pois." - Viivi

"Löytyi kerran siemenpussista valkoisia koisantoukkia. Aiempina päivinä näin katossa kyllä jotain "outoa", yhden toukan jonka tapoin, mutta mutta... (en aavistanutkaan millaisen toukka-armeijan kanssa nukuin.. yhhh) Siinä sitten perjantai aamun järkytys; koko nurkka täynnä toukkia! Ja eikun syytä etsimään, lintujen lipastossa oleva ruokapussi. Siivous kesti koko päivän, ja vielä seuraavinakin päivinä niitä mönki mm. stereoista ulos. Mutta tämän jälkeen ei ole ko. toukkia ollut. Pienet koppakuoriaiset ovat edelleen riesana, ja niitä löytyy ympäri asuntoa (kaksio), että ei auta, vaikka ne lintuhuoneesta saisikin pois. Viihtyvät listoissa ja pahvilaatikoissa, sekä koiran kuppien lähellä. Noin kerran viikossa näkyy koppa tai pari, jos sitäkään. Pahvilootan pohjan alla oli kerran jokin iso tumma toukka, veikkaan vyöihrakuoriaisen, jotka tulevat parvekkeelta asuntoon. Puulaudoista levisi kerran myös jotain hyvin, hyvin pieniä ötököitä (alle 1mm). Viihtyvät mm. puutavarassa autotallissa, josta toin laudat.. Lähinnä mönkivät sanomalehdillä ja niiden alla. Eivät ole kuoriaisia, ja ovat hyvin "pehmeitä" ja helppo listiä. Mutta täytyy joka tapauksessa varautua rakentamaan uusi häkki, en halua mokomia öttejä uuteen kämppään. Jotain riisihäröjä on pari kertaa bongattu vuosien saatossa, ja nekin keittiössä. Olen myös markettien siemenkelloista ja -tikuista bongannut ötököiden kuoria.... :// Niitä en ole antanut, ulkolinnuille kelpaavat. Pakastan nykyään ihan kaikki lintujen syötävät, ovat pakkasessa melkeinpä kokoajan ja vähän ennen käyttöä otetaan lämpenemään." - Pia

Lähtet:

http://www.hyonteismaailma.fi/
http://kotiliesi.fi/koti/kodinhoito/riisiharo-ja-muut-elintarviketuholaiset-kuriin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jauhokoisa
http://kotiinjapuutarhaan.fi/index.php?page=jauhokoisa
http://www.siivous.info/tuholaistorjunta/jauhokoisa-torjunta
http://tuholaistorjunta.jesurun.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Banaanik%C3%A4rp%C3%A4nen

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved