banneri

Tänään elvytin neitokakadunpoikasen suusta-suuhun-hengityksellä.

Kuten moni on lukenutkin, Shamanilla ja Aiwassilla tapahtui jotain, mikä johti kolmen poikasen kuolemaan. Hopeiden pesään siirretyistä sairaista poikasista jäljelle jäänyt jäi alituiseen vanhempien jalkoihin. Kun se lopulta vielä näytti merkkejä dehydraatiosta ja kuvun pulmista, vedin sen kokonaan pois emoilta. Heräsin yöllä parin tunnin välein varmistamaan lämmön ja katsomaan, että kaikki oli hyvin. Ongelmana tosiaan näytti olevan se, että kuvun oli vaikea vetää ruokaa. Tänään pikkuinen ei ollut kakannut lähes lainkaan, ja kupu ei ollut mennyt yöllä tyhjäksi. Koko aamupäivä jailtapäiväkin meni siinä, että koitin saada kupuun eloa hieronnalla, mutta mitään ei tapahtunut, ja poikanen muuttui koko ajan vain punaisemmaksi. Se on merkki nestehukasta. Vauva oli kaikin puolin "stunted" ja kun kuvun verisuonet alkoivat muuttua tummiksi, mikä puolestaan tarkoittaa niiden turpoamista bakteereista johtuen, tajusin, että se kuolee, ellei kupua saa tyhjäksi.

Kuvun tyhjentäminen on kuitenkin tosi raju toimenpide, eikä minulla ollut siitä aiempaa kokemusta. Tiesin myös, että siinä on todella, todella suuri riski, että vauva aspiroi ruokaa keuhkoihinsa. Toisaalta tilanteen jättäminen noin olisi myös varma kuolema. Pohdin myös sitä, pitäisikö vauva vaan lopettaa suosiolla. Mutta miksi, jos mahdollisuus olisi? Eli vaihtoehdot olivat seuraavat:

1) Hidas nälkään kuoleminen
2) Lopettaminen, jota seuraisi ikuinen pohdinta, olisinko voinut pelastaa poikasen
3) Joko nopea kuolema tai pelastus

Valitsin numeron kolme.

Kaivoin kaiken mahdollisen infon. Mitä pitemmälle tila etenisi, sitä vaikeammaksi homma kävisi, joten nyt olisi kiire. Minulla on kyllä kupuun työnnettävä metalliputki, mutta se on aivan liian iso noin pienen linnun suuhun. Imeminen ei siis olisi vaihtoehto. Manuaalinen tyhjentäminen olisi tosi rajuaja hirveän kurjaa ja aspiroinnin vaara olisitosi suuri. Mutta päätin kokeilla.

Vaikeaksi asian teki linnun koko. Kuvun manuaalinen tyhjentäminen tapahtuu laittamalla poikanen käteen siten, että sen pää suunnataan alaspäin. Sitten sormenpäillä aletaan painaa ja ohjailla ruokaa kuvun pohjalta ruokatorvea pitkin suuta kohden. Isommalla poikasella asento on helpompi saada, ja niiden nokka on paljon isompi, joten puklaa on helpompi kontrolloida. Ensimmäiset yritelmät olivat kämäisiä, koska tuntui todella groteskilta pitää lintua pää alaspäin. Saati sitten painaa ruokaa likkumaan pois suusta. Lopulta löysin tuntuman, ja sitten alkoi.

Poikaystäväni auttoi minua. Sitä mukaa, kun poikanen oksensi, pyyhimme topsilla suupielistä oksennusta pois. Jatkoimme tätä rauhallisesti ja hetken se toimikin sulavasti, mutta sitten jotakin tapahtui, ja ilmeisesti pieni kuitenki haukkasi puklaa henkeen. Aloimme pyyhkiä entistä tehokkaammin suuta ja sen sisältöä, mutta haukkominen oli voimakasta ja arvelin, että jaa, no. Nyt se olisi menoa. "Autetaan sitä vielä viimeisenä palveluna", sopersin poikaystävälleni ja ohjeistin pyyhkimää kanssani oksennusta vielä. Sitten vauva meni valkoiseksi ja jähmettyi. Se haukkoi muutaman harvan, nytkäisevän ja tyhjän hengenvedon vielä. Varpaat olivat joihan valkeat ja kylmät. "Ihan kohta se on ohi, ihan pieni hetki enää. Sitten pääset parempaan paikkaan. Anteeksi, etten mä osannut auttaa sua..." Olin sanomassa siihen perään kai, että mä yritin kaikkeni. Mutta yritinkö...?

Samassa verkkokalvoille paloi yksi kuva, jossa oli kuvitettu, miten hengitysteiden tukoksen voi saada liikkeelle tekohengityksellä. Nostin poikasen välittömästi, ilmoitin aikovani antaa sille tekohengitystä, pyyhkin nopeasti sormensivuilla pahimman mähmän ja asetin vauvan pienen nokan huulteni väliin niin, että myös sieraimet olivat sisäpuolella. 'Nopea, jämäkkä puff', muistelin, ja puhalsin. Yhtäkkiä poikanen nyhkähti selkeästi ja haukkasi yhden todella ison annoksen happea! Katsoimme hetken toisiamme poikaystäväni kanssa silmät ja suu ammollaan, ja asetin poikasen uudelleen huulieni väliin, antaen sille viisi puhallusta sen hengenhaukonnan rytmissä siten, että aina, kun rytmillisesti poikasen olisi pitänyt itse vetää henkeä sisään. Ja ei jumavitunlauta, sen väri alkoi palata ja se alkoi liikkua!!! Siis se poikanen, joka äsken oli jo ollut valkea ja jäykkä ja jonka pääkin alkoi retkottaa!!

"Lämmitä kauratyyny!", hihkaisin, ja toinnuttelin poikasta venyttäen sen kaulan pitkäksi niin, että tiehyet olisi mahdollisimman auki. Tämä tuntui helpottavan sitä entisestään. Kun pahin oli ohi, laitoin sen rauhoittumaan lämpimään. ...Ja kävin pesemässä suustani happaman kuvun miedonkirpeää makua. Hyvä puoli oli, että kuvussa ei ollut hiivaa, sillä sitä vastaan olisi paljon vaikeampaa taistella. Odotin sen verran kuin koin ehdottoman tarpeelliseksi, ja sitten, vaikka kupua ei ihan 100% tyhjäksi saatu, annoin sille välittömästi A-vitamiinia ja hunajaa. Normaalisti kuvun pitäisi olla mahdollisimman tyhjä, mutta aspirointitilanteessa ilmeisesti A-vitamiini on kriittinen kehittyvän hengityselimistön tuki ja Russon mukaan sitä tarvitaan niin pian kuin mahdollista. Poikanen yllätti lisää, sillä parin pisaran jälkeen se kaiken lisäksi nousi jaloilleen ja kerjäsi koko päivän nälkänsä edestä. Annoin vain pikkuisen kuitenkin. Ja oih, vaavi kakkasi noin tunnin päästä! Se ei ollut ulostanut kait koko päivänä. Sitten menin kauppaan. Kauppareissun aikana aluspaperille oli ilmestynyt yhteensä kolme läjää, ja kupu oli tyhjännyt itseään. Annoin sen tyhjentyä vielä jonkin aikaa, ja tässä yöstä annoin poikasruokaa punapalmuöljyllä, vitamiineilla, hunajalla ja mm. valkosipulia sisältävällä maustejauheella höystettynä. Kaivoin sieraimista oksennusta pois, mikä tasaannutti hengitystä entisestään. Siinä vaiheessa jo hiukan nauratti. Huhhuh. Tekohengitystä ja nenänkaivamista.

Poikasen kuvun suonet ovat palautuneet normaaleiksi. Se on pahasti alikehittynyt ja todella väsynyt, ja hengityksen pieni sivuääni kielii siitä, että tavaraa on keuhkoissa. Joko poikanen selviää siitä tai sitten sille voi kehittyä aspirointipneumonia. Jos se on elossa vielä yön jälkeen, olen yhteydessä lääkäreihin ja kysyn, onko mitään järkeä yrittää tunkea siihen antibioottia, sillä sekin sotkisi taas asioita.

Mutta jos oikeasti lapsi tulee takaisin Tuonpuoleisenkin takaa, aion todellakin pistää itseni likoon ja yrittää. En yleensä anna nimiä poikasille, joilla on korkea riski menehtyä, mutta tämä pienokainen, jonka ainakin oletan olevan pastellikasvo, saa tavoistani ja alkuperäisestä nimilistastani poiketen kasvattajanimen.

Deus Ex Avibus's Pale Fire Phoenix.

Ohjatkaa kaikki hyvät ajatuksenne pienokaiselleni. <3 Niitä tarvitaan.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved