banneri

Neitokakadun värien periytymistyypit

Geenit suhtautuvat toisiinsa hieman eri tavoin. Se, mikä alleelien suhde on toisiinsa nähden, vaikuttaa siihen, tuleeko alleelin säätelemä ominaisuus näkyväksi. Jotkut alleelit voivat dominoida toisen alleelin, jolloin dominoivan alleelin ominaisuus tulee näkyviin ja tämä “jalkoihin jäänyt” alleeli ikään kuin väistyy. Toisinaan myös sillä, mitä sukupuolta lintu on, on väliä värin periytymisen kannalta.

Alla lueteltuna tyypilliset periytymistavat sekä esimerkkikaaviot siitä, miten tekijä siirtyy. Kaavioita tehdessä on tyypillistä, että "vahvempi", eli dominoiva alleeli merkitään isolla kirjaimella ja "heikompi" eli väistyvä alleeli pienellä kirjaimella. Joskus voidaan myös käyttää valmiita geneettisiä merkintöjä, jolloin luonnontyyppiä ja mutanttia yleensä nimitetään suunnilleen samalla kirjainyhdistelmällä, mutta luonnontyypin perässä on +. Alla olevissa kaavioissa kullakin yksilöllä on kaksi palloa, jotka symboloivat kromosomiparia. Yksi pallo on yksi geeniparin alleeli, joita siis voi yhdellä linnulla kaikenkaikkiaan kaksi.

Vallitseva, eli dominoiva

Dominoiva merkitsee sitä, että geeni vallitsee itseään “heikompien” geenien yli. Tarvitaan vain yksi alleeli toiselta vanhemmista, jotta saadaan väri näkymään poikasella. Dominoivat värit eivät voi koskaan olla piileviä. ...Ellei jokin toinen alleeli ole vielä dominoivampi!

Alla on esimerkki dominoivasta periytymisestä. Tässä kaaviossa n merkitsee luonnontyyppiä, eli sitä alleelia, jossa ei ole mutaatiota. N puolestaan merkitsee dominoivaa alleelia, joka on n-geenin mutaatio. Eli n on väistyvä, N on dominoiva. Kaaviossa meillä on naaraalla nn ja koiraalla Nn, eli naaras ei kanna mutaatiota, mutta koiraalla on geeniparin toinen geeni dominoiva mutantti. Genetiikkakaaviossa lasketaan kaikki ne yhdistelmät, joita vanhempien antamat alleelit voisivat keskenään luoda. Näin saadaan laskettua kaikki mahdolliset poikasten genotyypit - eli kaikki geenit, näkyivät ne päällepäin tai eivät - sekä niiden todennäköisyys. Isot pallot ovat siis emojen geenit ja niistä lähtevät viivat osoittavat kuhunkin poikaseen, jolle ko. alleeli on mennyt. Alemman rivin pienet pallokaksikot symboloivat jälkeläisiä.

Kuten huomaamme, saamme kaksi nn-yhdistelmää ja kaksi nN-yhdistelmää. Kaksi neljäsosaa on yhtäkuin 50%, eli puolet. Poikastulokset ovat siis seuraavat:

Naaras = nn
Koiras = nN
Poikaset:
50% nn eli puolet poikasista ei kanna väriä
50% nN eli puolet poikasista saa yhden mutanttialleelin, ja väri tulee esiin.

Voit esimerkiksi ajatella, että naaras on harmaa ja koiras on dominoiva keltakasvo, eli naaraalla on keltakasvon tangerine-lokuksessa kaksi luonnontyyppialleelia ja koiraalla on yksi luonnontyyppi ja yksi keltakasvon aikaansaava tangerine. Jos kaavio kuvaisi tällaista yhdistelmää, puolet poikasista olisivat siis keltakasvoja ja puolet normaaleja harmaita.

Yhteisvallitseva

Joskus neitokakadu voi ilmentää fenotyypissään samanaikaisesti resessiivin ja dominoivan alleelin ominaisuutta. Tällöin puhutaan, että alleelit ovat yhteisvallitsevia, eli ko-dominantteja. Jos poikanen saa toiselta vanhemmistaan dominoivan geenin, sanotaan, että poikasella on yksinkertainen tekijä (single factor). Jos geenistä on molemmat kopiot, poikanen on kaksinkertainen tekijä (double factor.) Ilmiötä voi verrata vaikkapa kahvikuppiin: jos maitoa kaataa tilkan, kahvi vaalenee. Jos kaataa kaksi tilkkaa, kahvi vaalenee kaksin verroin. Double factor on siis ikään kuin geeni puhtaassa muodossa, single factorin kohdalla puolestaan luonnontyyppi vaikuttaa yhä omalta osaltaan.

Yhteisvallitsevan periytyvyyden alle lasketaan myös epätäydellinen dominanssi. Epätäydellinen- eli osittaisdominanssi on kyseessä silloin, jos dominoivan geenin suhteen heterotsygootti lintu on ulkonäöllisesti lähempänä luonnontyyppiä kuin mutaatiotaan. Dominoivat hopeat lasketaan tähän kategoriaan, sillä single factor voi muistuttaa joskus hyvin paljon harmaata luonnontyyppiä.

Neitokakaduilla yhteisvallitseva väritys on dominoiva hopea, eli edged. Alla olevassa taulukossa kummallakin emolla on yksi dominoivan hopean alleeli, D, sekä yksi luonnontyyppialleeli, d. Emot ovat siis heterotsygoottisia dominoivan hopean suhteen, eli kumpikin lintu on yksinkertainen tekijä, single factor. Sukupuolilla ei tässä tilanteessa ole mitään väliä periytymisen kannalta.

Naaras = Dd
Koiras = Dd
Poikaset:
50 % Dd Single factor dominoiva hopea
25% DD Double factor dominoiva hopea
25% dd Eivät kanna hopeaa lainkaan

Jos taas toinen emoista single factor, mutta toinen olisikin double factor, kaksinkertainen tekijä, eli sillä olisi kaksi hopea-alleelia, voisi kaavio näyttää tältä:

Naaras = Dd
Koiras = DD
Poikaset:
50 % Dd Single factor dominoiva hopea
50% DD Double factor dominoiva hopea

Eli kaikki poikaset perisivät hopeavärin, mutta puolet saisivat sen single factorina ja toiset double factorina. Puolilla poikasista dominoivan hopean vaikutukset tulisivat siis kaksin verroin voimakkaammin kuin toisella puolikkaalla.

Resessiivi

Resessiivi merkitsee väistyvää. Resessiivi alleeli on sellainen, joka vain yhtenä kopiona esiintyessään “väistyy” dominoivamman alleelin alle, eikä siksi tule näkyväksi. Jotta lokuksessa ei olisi mitään, mikä voisi dominoida resessiivin alleelin, täytyy resessiivisti periytyviä alleeleita olla lokuksessa kaksi. Eli jotta resessiivi väri tulee näkyviin, geenin on esiinnyttävä homotsygoottina. Resessiivejä värejä ovat esimerkiksi harlekiini, valkokasvo ja diluutiot. Resessiivi tekijä merkitään jälleen pienellä kirjaimella ja dominoivampi isolla. Niinpä siinä missä ylemmissä esimerkeissä dominoiva mutanttitekijä merkittiin suurella kirjaimella, nyt luonnontyyppi merkitään suurella ja mutantti pienellä kirjaimella.

Alla olevassa esimerkissä toisella emoista on kaksi luonnontyyppiä (NN), toisella taas yksi luonnontyyppi ja toisella kaksi mutanttialleelia (nn). Jos käsittelisimme tässä kaaviossa harlekiinia, olisi koiras normaali harmaa ja naaras olisi harlekiini.

Naaras = nn
Koiras = NN
Poikaset:
100% Nn Väri jää piiloon, mutta on perimässä

Kaikki poikaset ovat saaneet yhdistelmän Nn, eli ne ovat mutantin suhteen heterotsygootteja. Koska alleeli on juurikin resessiivi, väistyvä, dominoi luonnonalleeli N sen yli, eikä mutaatio tule näkyviin. Vaikka n-alleelia on on emojen yhteen ynnätyissä tekijöissä yhteensä kaksi, ei niiden avulla voida tuottaa värimuotoa näkyväksi, koska kumpikin geenin kopio on vain toisella vanhemmista. Poikanen saa vain yhden geeniparin geeneistä kummaltakin vanhemmaltaan, eli ei voi tulla tilannetta, jossa tällaisessa yhdistelmässä poikanen perisi resessiivin värin näkyväksi.

Alla olevassa kaaviossa sen sijaan käykin toisin. Nyt molemmat vanhemmat ovat visuaalisesti luonnontyyppiä, mutta kantavat piilevänä resessiiviä tekijää. Genotyyppi on siis Nn.

Naaras = Nn
Koiras = Nn
Poikaset:
50% Nn Väri jää piiloon, mutta on perimässä
25% nn Väri tulee näkyviin
25% NN Väri ei periydy lainkaan

Vaikka kumpikaan emoista ei ilmennä väriä visuaalisesti, voivat ne kuitenkin luovuttaa kumpikin nyt mutaatioalleelin poikaselle. Niinpä neljäsosa poikasista voikin periä värin näkyväksi. Puolet poikasista perivät sen piileväksi, mutta on myös neljäsosan mahdollisuus, että poikanen saa kummaltakin emoistaan luonnontyyppialleelin, jolloin se ei perisi väriä edes piileväksi.

Todennäköisyys kasvaa, mikäli toinen emoista on näkyvä ja toinen piilevä, kuten alla.

Naaras = nn
Koiras = Nn
Poikaset:
50% Nn Väri jää piiloon, mutta on perimässä
50% nn Väri tulee näkyviin

Ja luonnollisestikin: mikäli molemmat emot olisivat homotsygootteja mutaation suhteen, perisivät kaikki poikaset värimuodon näkyväksi.

Sukupuolisidonnainen resessiivi

Jos sanotaan, että väri periytyy sukupuolisidonnaisesti, tarkoittaa se sitä, että värin aikaansaava geeni sijaitsee sukupuolikromosomi Z:ssa. Nämä sukupuolisidonnaiset värit ovat oikeastaan resessiivejä, mutta koska lokus sijaitsee hieman poikkeavasti käyttäytyvissä kromosomityypeissä, on myös periytyminen normaalisti resessiivistä periytyvyydestä poikkeavaa.

Kuten aiemmin mainittiin, koiraalla on kaksi Z-kromosomia, naarailla yksi Z ja yksi W. Koska Z-kromosomi kantaa sukupuoleen sidonnaisen mutaation, voi naaraalla olla siis vain yksi kopio tällaisesta alleelista. Tämän vuoksi neitokakadunaaras ei voi kantaa piilogeeninä sukupuoleen sidonnaista mutaatiota. Käytännössä tämä merkitsee siis sitä, että mikäli naaras ei kanna jonkin tällaisen mutaation tuntomerkkejä ulkoisesti, ei sillä ole niitä perimässään ollenkaan. Samalla se toisaalta merkitsee sitä, että naaraalla ei ole paikkaa myöskään toiselle alleelille, joka voisi dominoida värin yli. Näin ollen se merkitsee sitä, että naaras tarvitsee vain yhden kappaleen geeniä, ja väri tulee näkyväksi. Koiras tarvitsee kaksi.

Mikäli vain naaras kantaa sukupuoleen sidonnaista mutaatiota, se periytyy koiraille vain piilogeeninä, ei milloinkaan näkyvänä. Naaraspuolisille poikasille se ei periytyisi ollenkaan. Mikäli vain koiras kantaa sukupuoleen sidonnaista mutaatiota näkyvänä, periytyy mutaatio näkyvänä jokaiselle naaraspoikaselle, mutta koiraat voivat saada sen vain piilogeeninä. Jotta väri saataisiin koiraillekin näkyväksi, tarvittaisiin geeni isän lisäksi myös äidiltä - jolla väri voi olla vain näkyvänä. Eli: Mikäli äidillä ei ole haluttua sukupuoleen sidonnaista geeniä, pari ei mitenkään voi saada koiraspoikasia, joilla olisi näkyvänä sukupuoleen sidonnainen värimutaatio. Tunnettuja sukupuolisidonnaisia värejä ovat esimerkiksi lutino ja kaneli.

Huomioi, että koska naaraalla on vain yksi Z-kromosomi, se voi vastaanottaa vain toisen isänsä Z-kromosomin ja sen kantamat värit. Jos esimerkiksi koiras kantaisi Z1 kromosomissaan helmiäistä, kanelia ja keltaposkea sekä Z2:ssa helmiäistä (eli koiras olisi visuaalisesti helmiäinen mutta sillä olisi keltaposki ja kaneli piilogeeneinä), sen tyttären olisi mahdollista periä värit joko ensimmäisestä tai toisesta kromosomista. Jos naaras saa Z-kromosomiinsa koiraan Z1-kromosomin värit, tästä poikasesta tulee visuaalisesti keltaposki-kaneli-helmiäinen. Jos se puolestaan perii Z2-kromosomin värit, siitä tulee helmiäinen.

Alla on kaavioesimerkki sukupuolisidonnaisen värin periytymisen laskemisesta. Koska yksi yleisimmistä periytyvyyskysymyksistä on "Miksi lutino/helmiäis/kanelinaaraani ei harmaan koiraan kanssa pesiessään periyttänyt väriä poikasille?", otetaan esille juurikin tällaisen tilanteen esimerkki. Eli: meillä on naaras, joka kantaa Z-kromosomissa jotakin sukupuolisidonnaista väriä. Valitaan vaikkapa lutino ja merkitään sen luonnontyyppi ino+ ja mutaatioalleeli ino. W-kromosomi on merkitty harmaalla pallolla, jossa ei ole minkäänlaisia merkintöjä, sillä kromosomi ei voi kantaa näitä värejä.

Naaras = ino -
Koiras = ino+ino+
Poikaset:
Koiraat: 100% ino+inoVäri jää piiloon, mutta on perimässä
Naaraat:
100% ino+ - Väri ei periydy.

Intermediaarinen

Intermediaarinen tarkoittaa sitä, että värit periytyvät välimuotoisesti. Eli jos kaksi saman geeniperheen alleelia esiintyy lokuksessa heterotsygoottina (eli kumpaakin alleelia on vain yksi), on näkyvä tulos jonkinlainen välimuoto siitä, mitä kumpainenkin alleeli saisi aikaan ollessaan homotsygootti. Esimerkkinä tästä toimii neitokakadujen platina, jonka saa aikaiseksi lutinon aikaansaavan ino-geenin alleeli, parino ("partial ino" eli "osittainen ino"). Jos platina, eli parino, esiintyy homotsygoottina, väri näkyy täysinäisenä. Mikäli lokuksessa on yksi parino ja yksi ino, on neitokakadu platinan ja lutinon välimuoto: vaaleampi kuin platina, mutta tummempi kuin lutino.

Blue-geeniperhe

Blue on laajasti lemmikkilintujen keskuudessa tunnettu resessiivi mutaatio, joka nimensä mukaisesti saa monilla linnuilla aikaiseksi sinisen värin. Koska neitokakadulta ei löydy varsinaisesti oikeaa sinistä väristään, on muistettava, ettei värin ja mutaation nimeä tule tässä tilanteessa sekoittaa keskenään. Mutaatio vaikuttaa vähentämällä psittasiinipigmenttiä koko ruumiin alueelta tietyn verran. Bluen lokuksessa tiedetään neitokakaduilla sijaitsevan ainakin viisi mahdollista alleelia, jotka on listattu alle sen mukaan, kuinka voimakkaasti ne vaikuttavat psittasiiniin.

Luonnontyyppi, eli geeni, joka on normaalilla harmaalla bluen lokuksessa
Kultaposki (mutanttialleeli)
Pastellikasvo (mutanttialleeli)
Kermakasvo (mutanttialleeli)
Valkokasvo (mutanttialleeli)

Nämä alleelit sijaitsevat siis samassa lokuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa poikkeavaa periytymissuhdetta: Luonnontyyppi dominoi kaikkien yli. Pastellikasvo ja kermakasvo dominoivat molemmat valkokasvon yli, mutta kermakasvo on resessiivi pastellikasvoon nähden. Tästä johtuen lintu, jolla on lokuksessaan yksi valkokasvon aikaansaava alleeli ja toisessaan pastellikasvon aikaansaava alleeli, näyttää ulkoisesti pastellikasvolta.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved