banneri

Arkirutiinit ja hoitoimenpiteet

Neitokakadun kanssa elämiseen kuuluu omat huippukohtansa, mutta niiden ohella on myös muistettava omistajan velvollisuudet. Arkeen kuuluu neitokakadun leikittämisen lisäksi myös siivoamista, ruokien vaihtamista, linnun lennättämisen sumplimista omien aikataulujen kanssa ja muuta vastaavaa. Neitokakadun omistajan on oltava valmis joustamaan monista asioista ja tietyllä tasolla myös pikkuisen varpaillaan. Kodin lintuturvallisuudesta on huolehdittava senkin jälkeen, kun lintu on kotiutunut.

Harlekiinineitokakadu elektroniikan päällä

Lennättäminen

Lentäminen on neitokakadulle hyvin tärkeää, sillä se pitää yllä sekä fyysistä, että henkistä kuntoa. Jos neitokakadu ei pääse pitkään aikaan lentämään, se usein ilmaisee kaipuunsa verryttelyyn huutamalla tai räpyttelemällä siipiään häkin sisällä pitäen samalla kiinni jaloillaan pinnoista tai orresta. Neitokakadun voi päästää vapaaksi niin usein kuin mahdollista. Suotavaa olisikin, että se pääsisi vähintään kerran päivässä lentelemään.

Joidenkin lintujen on vaikea mennä häkkiinsä sen jälkeen, kun ne ovat päässeet vapaaksi. Tämä voi johtua siitä, että lentely tarjoaa niin paljon parempaa ajanvietettä kuin häkki. Lisäksi erityisesti ne linnut, joita on häiritty häkissä totutusvaiheessa, menevät vaikeammin häkkiin. Liian aikaisin vapaaksi päästetyt neitokakadut eivät ehkä ole vielä hahmottaneet tiloja tarpeeksi hyvin, eivätkä siksi kykene palaamaan häkkiinsä.

Neitokakadun laittaminen häkkiin on kuitenkin monelle omistajalle arkea. Vapaaehtoista häkkiin palaamista voidaan edesauttaa sillä, että ruoka tarjoillaan vain häkistä. Kesy lintu voidaan normaalisti vain viedä häkkiin, mutta jos toimituksessa kuitenkin tuntuu olevan ongelmia, lähesty neitokakadua rauhallisesti ja tarjoa sille herkkupala. Ota lintu kädelle tai sormelle, kumpaan vain lintusi on tottunut. Jotkut linnut tulevat helpommin kannettavalle orrelle. Anna linnun nauttia herkusta ja kuljeta se samalla häkkiin. Tarjoa linnulle häkissä jotakin sellaista paikkaa, johon se voi astua. Anna sille uusi palkka ja kehu. Jos häkkiin meneminen tuntuu vaikealta, anna kehu ja palkkio aina, kun lintu menee itse lähelle häkkiä. Jonkin häkkiinmenokäskyn opettaminen voi olla myös hyödyllinen. Villin linnun kohdalla makupalat voi laittaa suoraan häkkiin näkyvästi. Usein auttaa jo se, että vaihtaa ruokakupit ja täyttää niitä.

Lue koulutusosiosta lisää häkkiin palaamisesta!

Kylpeminen

Linnut nauttivat kylpemisestä. Niille olisi hyvä tarjota mahdollisuus pieneen kylpyastiaan, jossa on vettä sen verran, ettei linnulla ole mahdollisuutta hukkua. Kylvettäminen auttaa pitämään sulkapukua hyvässä kunnossa.

Moni pitää myös kylpemisestä suihkupullon suihkun alla. Neitokakadua voikin suihkutella huoletta päivittäin, kesäaikaan vielä useammin. Kylvystä nauttiva neitokakadu levittelee siipiään ja pörröttää sulkiaan, töyhtö usein niskaa vasten, vartalon välillä heiluessa, kuin lintu kumartelisi. Samalla voi tapahtua sukimista.

Kynsien leikkaaminen

Neitokakadun kynnen leikkaaminen

Linnun kynnet ja nokka ovat uusiutuvia. Luonnossa nokka ja kynnet kuluvat useiden eripaksuisien oksien ja nakerreltavan tavaran suuren määrän takia. Häkkilinnuilla ei ole aina samoja mahdollisuuksia, jolloin kynnet ja toisinaan nokka kasvavat liian pitkiksi. Ensisijaisesti kynnet tulisi aina pyrkiä kuluttamaan luonnollisesti häkin sisustuksen avulla. Nokan kasvaessa syöminen kuitenkin vaikeutuu, ja mikäli kynnet ovat liian pitkät on linnun epämukavampaa istua, ja varpaat voivat kääntyä vinoon. Nokan lyhentäminen on harvinaisempaa ja kannattaa suorittaa aina eläinlääkärillä, sen sijaan kynnet voi hoitaa itsekin. Voi olla hyvä aluksi pyytää joku toinen näyttämään, miten tämä tapahtuu. Kovin moni lintu ei vain ojenna jalkaansa omistajalleen, joten jos leikkaamistilanne tulee pakosta eteen, kannattaa toimia näin:

Ota esille pyyhe, kissan kynsisakset ( hädässä ihmisen kynsisakset ), ihminen joka auttaa sinua pitämään linnusta kiinni ja perunajauhoja. Ellei perunajauhoja ole, voi käyttää jääpalaa. Kun olet tottunut leikkaamiseen, neitokakadun kynnet voi melko helposti leikata yksinkin.

1. Kääri lintu varovasti pyyhkeeseen. Pidä huolta, että se pystyy hengittämään.

2. Vie lintu jonnekin, missä on hyvä valo, mahdollisesti lamppu, jonka voit kohdistaa mihin suuntaan haluat. Rauhallisuus olisi myös hyvä asia. Voit asettaa linnun pöydälle tai syliisi. Jos se rimpuilee kovasti, voit antaa sille suuhun jotakin mieleistä, johon se ei voi tukehtua, mutta johon se kiinnittää huomionsa. Esimerkiksi kiiltävää rakastavalle linnulle rannekoru. Voi myös auttaa, jos peität linnun pään jollakin. Kun se ei näe, mitä tapahtuu, se ei stressaa niin paljoa.

3. Pidä linnusta toisella kädellä kiinni tai pyydä jota kuta muuta pitämään, jotta se ei karkaa. Etsi toisella kädellä linnun jalka pyyhkeen seasta, tartu siihen varovasti siten, että saat varpaan näkyville. Neitokakadu todennäköisesti yrittää vetää jalkaansa pyyhkeen sisään tai tarttuu lujasti sormeesi. Yritä pitää jalka esillä. ( Älä rutista niin, että se menisi poikki. )

4. Katso kynttä valoa vasten. Riippuen kynnen tummuudesta kynnen sisällä näkyy sen myötäisesti kulkeva verisuoni. Varo osumasta siihen, kun leikkaat! Jätä leikkauskohdan ja kynnen väliin ainakin milli etäisyyttä. Vaaleajalkaisilla värimuunnoksilla suonen näkeminen ei yleensä ole ongelma. Mikäli verisuonta ei näy, voi toisena sääntönä pitää sitä, että leikkaaminen tapahtuu siten, että kynsi päättyy varpaan tasolla. Tällöin ei kannattaa kuitenkin olla varovainen.

5. Leikkaa kynsi. Mielellään yhdellä kerralla, ei osittain. Jos reunat jäävät rosoiseksi, voit yrittää siistiä esimerkiksi kynsiviilalla. Toista muiden kynsien kanssa, vaihda sitten jalkaa ja toista sen kynsien kanssa. Neitokakadulla pitäisi olla neljä varvasta kummassakin jalassa.

(6. Mikäli leikkaat liian syvälle, osut verisuoneen, jolloin lintuun sattuu ja se yleensä kirkaisee kivusta. Kynsi alkaa vuotaa verta. Verta tulee yllättävän paljon, joten on tärkeää, että vuoto tyrehdytetään. Laita tässä tapauksessa linnun vuotavaan kynteen perunajauhoja. Mikäli jauhoja ei ole, paina kynttä jääpalaa vasten. Tämä on hankalampaa, sillä kylmä jääpala jalkaa vasten ei tunnu kovin mukavalta, jolloin lintu voi rimpuilla. )

Mikäli kynsi on erittäin pitkä, leikkaaminen voi olla parempaa suorittaa ammattilaisen käsissä.

Siivoaminen

Neitokakadun kynnen leikkaaminen

Rehellisesti sanottuna yksi lintujen huonoimmista puolista on sotku, jonka ne saavat aikaan. Syitä epäsiisteyden syntymiseen on monia. Linnut eivät ruokaillessaan juurikaan katso, minne ne viskaavat siementen kuoret tai minne pelletinmuruset lentelevät. Niitä löytyy todennäköisesti myös häkin ulkopuolelta. Tuoreruoan kanssa käy usein niin, että sitä maiskutellaan suussa, osa niellään ja osa tiputetaan. Kun lintu kylpee, vettä roiskuu ympäriinsä. Siivottavaa löytyy kaikkialta, missä lintu liikkuu. Siitä lähtee välillä höyheniä, sekä puuterimaista pölyä, joka kerääntyy nopeasti nurkkiin. Moni luopuu ajatuksesta linnun hankkimisesta kuullessaan sen tosiasian, että ne myös tekevät jätöksiään minne sattuu. Jotkut linnut voidaan opettaa sisäsiisteiksi, mutta kaikki eivät sitä opi, ja yleensä siihen, että neitokakadu hoksaa, mitä omistaja haluaa siltä, menee melkoisesti aikaa. Hyvä puoli on se, että uloste on helposti siivottavissa, eikä se tavallisesti juurikaan haise. Kooltaan neitokakadun jätökset ovat tavallisesti sormenpään kokoisia, väriltään valkovihreitä ja kovettuvat tietyn ajan kuluessa. Jos uloste ehtii kovettua ennen korjaamista, sen voi siivota helpoiten suihkuttamalla sitä ensin sumutepullon kanssa vedellä, sitten rapsuttaa jätös pois. Tähän sopii esimerkiksi auton laseissa olevan kuuran raaputtamiseen tarkoitettu lasta.

Vesi ja tuoreruoat on vaihdettava päivittäin. Lisäksi on tarkistettava, etteivät siemenet ja pelletit ole päässeet loppumaan, tai etteivät ne ole jostakin syystä pilaantuneet. Viikoittain häkkiä kannattaa siivoilla hieman, esimerkiksi pyyhkimällä sen pinnoja ja orsia kostealla rätillä. Pohjamateriaalia kannattaa vaihtaa hieman useamminkin. Kerran kuukaudessa olisi hyvä tehdä kunnon suursiivous, jolloin häkki ja kaikki sen tarvikkeet leluista ruokakuppeihin pestään huolellisesti. Pesemiseen riittää vesi ja harja, vahvoja pesunesteitä ei tarvitse, eikä oikeastaan saakaan käyttää. Lisäksi on pidettävä huolta muun kodin siisteydestä. Neitokakadun sijainti kannattaa olla mietittynä tarkkaan. Vieraskoreat huoneet eivät ehkä ole parhaita paikkoja. Usein, vaikka lintu olisikin vain yhdessä huoneessa, siemenenmuruset onnistuvat aina jotenkin karkaamaan myös muualle.

Neitokakadu siis sotkee, eikä tästä pääse mihinkään. Sen on kuitenkin saatava mahdollisuus lentelemiseen niin usein, kuin sille se vain voidaan suoda. Lintujen aiheuttama sotku ei ole luvallinen syy pitää niitä ainiaan häkissä, vailla liikuntaa. Siivoamiselta kun ei voida välttyä silloinkaan.

Sulkasato

Koska sulat eivät kestä hyvinä ikuisuutta, linnun uusivat sulkapukunsa säännöllisin väliajoin. Näin myös neitokakaduilla. Ensimmäisen sulkasadon nuorikot saavat noin puolen vuoden iässä, jolloin ne saavat myös useimmiten lopullisen värityksensä joitakin värimuotoja lukuun ottamatta. Sulkasato tulee yleensä kerran pari kertaa vuodessa ja kestää kerrallaan suunnilleen muutaman kuukauden. Sulkasadon alkamista säätelevät mm. kilpirauhas- ja sukupuolihormonit ja usein pesintää seuraakin sulkasato. Sulkasadon tunnistat esimerkiksi siitä, että neitokakadusi on täynnä pieniä piikkejä, esiin puskevia sulkatuppia, ja lattioille kertyy nopeasti kasapäin sulkia, höyheniä ja untuvaa. Joskus lisävitamiinit voivat olla tarpeen sulkasadon aikana.

Neitokakadu ja muut kotieläimet

Neitokakadu ja koira

On sanomattakin selvää, etteivät lintu ja kissa ole hyvä yhdistelmä. Linnut stressaantuvat kissasta lähes poikkeuksetta, ja kissaperheissä olisikin kaikkein parasta, etteivät linnut ja kissa saisi olla näköetäisyydellä toistensa kanssa laisinkaan. Jotkut kissat tokisuhtautuvat neitokakaduihin mitäänsanomattomasti, toiset jopa pelkäävät niitä. Neitokakadu kuitenkin pelkää vaistomaisesti kissapetoja ja voi stressaantua, jos kissan annetaan tuijotella tai häiritä sitä. Jos lintu ja kissa totutetaan toisiinsa, molemmat pienestä pitäen, ne saattavat suhtautua toisiinsa myönteisemmin. Muissa tapauksissa niitä tuskin voi pitää samassa tilassa vapaana. Itselläni on kissa - ja tällä yksilöllä ei ole mitään asiaa lintuhuoneeseen.

Koirat ovat kissoja huomattavasti lempeämpiä neitokakadun kannalta. Yksilöstä ja rodusta riippuen nekin voivat kuitenkin katsella vaarallisella tavalla neitokakadun perään, eritoten sellaiset rodut, joiden metsästysvietti on vahvempi. Lentoon lähtevä neitokakadu on oiva saalistusvietin laukaisija. Aluksi tulisikin tutustuttaa lintu ja koira toisiinsa vartioidusti, vaikka neitokakadu osaa toki lentää pakoon. Joskus koirasta ja neitokakadusta muodostuu niin hyvät tuttavat, että lintu jopa matkustaa koiran selän päällä. Ikävä kyllä on myös niitä surullisia tarinoita, joissa koira on innostunut ja purrut neitokakadun kuoliaaksi.
Neitokakadu ja koira. Kuva: Shutterstock / Antonio Guillem

Jyrsijät ja neitokakadut ovat tavallisesti toisilleen vaarattomia. Neitokakadu todennäköisesti lähinnä sähisee ja väistyy jyrsijän tieltä, tai menee tekemään uteliaana tuttavuutta ja sukimaan toisen eläimen karvaa. Mikäli neitokakadu osoittaa kiinnostusta, on seurattava, ettei lintu säikyttele turhan tähden jyrsijöitä. Lajikohtaisesti on otettava huomioon tiettyjä seikkoja: esimerkiksi rotat ovat petoja ja voivat helposti hypätä ilmaan ja napata linnun kiinni sitä kautta. Kaikki petoeläimet, kuten fretit, täytyy pitää kaukana neitokakadusta.

Matelijoiden kanssa lintuja ei saa päästää kosketukseen salmonellavaaran takia. Salmonellabakteerit ovat nimittäin osa matelijoiden suoliston normaalikantaa.

Neitokakadu ja kissa

Vaikka poikkeustilanteitakin on, neitokakadu ja kissa eivät yleisesti ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Arkistokuvat: Shutterstock / Tobkatrina / You Touch Pix of EuToch

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved