banneri

Häkin sisustaminen

Neitokakadu tarvitsee häkkiinsä sisustusta. On oma taitolajinsa koristaa häkki siten, että siellä on tarpeeksi tekemistä, mutta myös tilaa liikkua. Jos sisustat häkkiä ensimmäistä kertaa, kokeile erilaisia ratkaisuja ja varmista, että häkissä on osia, joissa neitokakadu pystyy liikkumaan myös laajemmin.

Neitokakadun häkin sisustaminen

Orret

Neitokakadut käyttävät leposijoinaan orsia, häkin seiniin tuettuja ”kapuloita”. Orret ovat parhaita, kun ne on tehty luonnonpuusta, joka on hyväksi jaloille vaihtelevan kokonsa ja muotonsa ansiosta. Turvallisia puita orsiin ovat esimerkiksi omenapuu, koivu, jalava, pyökki, haapa, paju, vaahtera ja pihlaja.

Orren täytyy olla vähintään niin paksu, etteivät neitokakadun etuvarpaiden kynnet kosketa takavarpaiden kynsiä. Häkissä voi olla myös risumaisempia oksia tuomassa vaihtelua, kunhan pääorret ovat tarpeeksi kookkaita. Muovi ei ole hyvä materiaali, sillä se ei tarjoa minkäänlaista vaihtelua linnun jalalle, eikä tarjoa puun tavoin nakerreltavaa. Juuri muoviset orret ovat syynä moniin jalkaongelmiin. Luonnonpuu kuluttaa jonkin verran kynsiä ja nokkaa, joten se säästää lintua leikkauskerroilta. Jotkut laittavat orsille lintujen kynsien hiomiseen tarkoitettua hiekkapaperia, mutta hiekkapaperi voi hangata ongelmallisesti jalkapohjan ihoa. Mikäli hiekkapaperia käyttää, se täytyy asettaa orren alapuolelle, jolloin vain kynsi koskee siihen. Nykyisin on kehitelty myös niin kutsuttuja terveysorsia tai pedikyyriorsia, jotka ovat muodoltaan hieman kuhmuraisia. Muodosta johtuen kynnet ja nokka kuluvat sopivasti, lintu saa mineraaleja ja jalkapohjat pysyvät silti terveinä.

Vinkki! Laita osa luonnonpuista kevyesti viistoon. Linnun kiivetessä näitä oksia pitkin se joutuu käyttämään kynsien ja puun välistä kitkaa enemmän hyödykseen, jolloin kynnet kuluvat paremmin.

Kanelityttö Pricella on ilmeestä päätellen oikein tyytyväinen orsiinsa!

Lelut ja virikkeet

Neitokakadun häkin sisustaminen

Neitokakadun leikki on tutkivaa, näperteleväistä ja perustuu paljon nokalla ja jaloilla kosketteluun. Niiden lelut koostuvat usein erilaisista ritiläpalloista, köyden- ja nahkasuikaleenpätkistä sekä niihin pujotelluista puupalikoista. Usein linnun mielestä hauska aktiviteetti on myös yksinkertaisesti nakertaa ulkoa tuotuja oksia ja repiä niiden kuorta pois. Ylipäänsä kaikenlainen revittävä ja tuhottava on neitokakadun mielestä mukavaa virikettä, ja vielä hauskemmaksi lelu muuttuu, jos siihen saa lisättyä vaistonvaraisia toimintoja. Kuten vaikkapa ruoan etsinnän. Voit esimerkiksi pujottaa köyteen useita kananmunakennoja ja kätkeä kennojen sisään hirssintähkän paloja. Tai voit porata paksuun orteen reikiä ja työntää sinne auringonkukansiemeniä, joita neitokakadut voivat etsiä. Tällä tavoin lintua on kaikkein paras virikkeellistää, sillä sen luontaiset tarpeet tyydyttyvät useammalta osa-alueelta. Luonnossahan neitokakadu käyttäisi hyvin suuren osan päivästä etsimällä ruokaa.

Sen sijaan klassisimmat elokuvissa esiintyvät linnunlelut, kuten peilit ja keinut, eivät välttämättä ole aina niitä parhaimpia. Aina se eläinkaupan räikeävärisin lelu ei ole välttämättä se paras, vaan lintu voi vierastaa niitä juuri kirkkauden vuoksi. Toisia taas kiehtoo nimenomaan kirjavuus. Mieltymyksiä on varmasti yhtä monta kuin on lintujakin. Jos neitokakadu ei osoita kiinnostusta leluihinsa, kyseessä on joko vähemmän leikkisä yksilö, jolla on muita intressejä, tai sitten lelu on vääränlainen.

Leluja voi helposti tehdä myös itse. Mielikuvitustaan käyttämällä saattaa saada aikaiseksi neitokakadunsa lempilelun. Kiiltävät yksityiskohdat ja nakerrettavat ja turvallisesti tuhottavat osat lisäävät lelun suosiota. Yhdistelemällä luonnonoksia ja kiinnittämällä niihin leluja, tikkaita, köysiä ja muuta mieleen juolahtavaa voi tehdä linnulleen kunnon kiipeilytelineen.

Lelujen värjäämiseen voi käyttää sellaisia aineita, jotka ovat myös ihmislapsille turvallisia. Vesivärit ovat tavallisesti myrkyttömiä. Jos tahtoo varmistua lelunsa turvallisuudesta, voi värjäämiseen käyttää luonnontuotteita, kuten punajuurta.

Neitokakadun häkin sisustaminen

Lelujen turvallisuus täytyy varmistaa jo kaupassa. Erityisesti köysileluissa on monesti tupsupäitä, joiden pitkät narut voivat helposti kiertyä linnun kaulan tai jalan ympärille. Rimpuileva neitokakadu sotkeutuu yhä pahemmin. Joskus pienet osaset voivat olla vaarallisia siksi, että lintu voi jäädä kiinni niihin kynsistään tai varpaistaan.

Pönttö ei kuulu neitokakadun häkin vakiovarustukseen, eikä sitä tule antaa, ellei halua pesittää lintujaan. Kaikenlaiset laatikot ja muut pimeät onkalot on unohdettava myös, sillä ne stimuloivat neitokakadujen pesimäintoa ja saattavat johtaa koirailla hormonaalisista muutoksista johtuvaan aggressiivisuuteen ja naarailla turhaan munimiseen. Yksinäinen neitokakadu saattaa joskus leimautua leluun, mikä ei ole järin hyvä asia. Jos neitokakadu on tottunut tyydyttämään sosiaaliset ja seksuaaliset tarpeensa korvikkeeseen, se ei aina osaa käyttäytyä luontaisesti aitoja lajitovereitaan kohtaan.

Leluja on hyvä olla useampia kerrallaan tarjolla, kunhan niiden paljous ei häiritse häkin sisustusta. Täyteen leluja tupattu häkki pikemminkin hankaloittaa linnun liikkumista. Neitokakadut saattavat tylsistyä ajan kanssa samoihin leluihin, joten virikkeitä kannattaa vaihtaa säännöllisin väliajoin.

Virikkeiden avulla saadaan lintu myös liikkumaan, kuten vaikkapa asettamalla hirssintähkä paikkaan, jonne täytyy kiivetä tai lentää. Tekemistä tarjoaa toisinaan niinkin yksinkertainen asia kuin siementen ripottelu häkin pohjalle. Maastasyöjänä neitokakadut nauttivat ruoan nokkimisesta luonnolliselta tasolta. Häkeissä, joissa käytetään pellavakuivikepohjaa, systeemi toimii erityisen hyvin, kun linnut pääsevät kuopsuttelemaan siemeniä kuivikkeen seasta.

Ruokakupit

Neitokakadun häkin sisustaminen

Neitokakaduille on saatavilla monen muotoisia kuppeja, monista eri materiaaleista. Yleisimpiä ovat muovi- ja teräskupit. Osa kupeista laitetaan suoraan kiinni häkkiin, toisissa puolestaan on jonkinlaiset koukut. Teräskupeilla on yleensä kehikko, johon kuppi pudotetaan niin, että koukkuja ei tarvitse ottaa pois häkin seinästä, kun ruoka vaihdetaan – vain kuppi nostetaan. Pitkänmalliset, suljetut kupit ovat eräänlaisia ruokinta-automaatteja, joista valuu siemeniä sitä mukaa, kun vanhat on syöty loppuun. Ruokinta-automaattien ongelma on tilanne, jossa siementen kuoret jäävät täyttämään sisältöä, eikä uutta ruokaa näin pääse valumaan syötäväksi.

Ruokailupaikka kannattaa asettaa siten, että kupit voi ottaa pois häkin ulkopuolelta. Näin et häiritse lintua ruokia vaihtaessasi. Ulkokautta vaihdettavat kupit ovat erityisen käteviä pesimistilanteessa ja tuotaessa uutta lintua taloon, jolloin kaikkea stressiä on vältettävä. Lähes kaikki tehdastekoiset häkit tarjoavat ruokakupeille omat paikat. Eläinkaupasta on saatavilla myös sellaisia kuppeja, jotka kiinnitetään metallikoukuilla häkin seinään. Ellei häkki tarjoa jo valmiiksi paikkoja kupeille, kannattaa turvautua näihin koukuilla varustettuihin kuppeihin ja asettaa ne lähelle häkin ovea, jotta ravinnon vaihtaminen tapahtuu mahdollisimman helposti. Jos ruokakupit ovat lattialla, niihin joutuu helpommin linnun ulostetta, lisäksi ne kaatuvat herkemmin, elleivät ole raskaita. Toisaalta neitokakadu on maaruokailija, joten se saattaa nauttia ruokailusta nimenomaan lattiatasolla. Mikäli ruoat pidetään lattialla, on hygieniasta huolehdittava entistä huolellisemmin.

Kuppien määrä riippuu tarjotta van ruoan ja lintujen määrästä. Laajasta, laakeasta astiasta syö useampikin lintu kerrallaan, mutta pääsääntöisesti normaalin kokoisia kuppeja tulisi olla vähintään yksi lintua kohden.

Neitokakadut tarvitsevat raikasta vettä päivittäin. Juominen voi tapahtua juomakupista, mutta neitokakadut oppivat juomaan myös jyrsijöiden juomapulloista. Kupin hyvä puoli on helppo puhdistettavuus ja kylpemismahdollisuudet. Lisäksi linnut voivat halutessaan kastaa ruokaa veteen, vaikka toimintoa harjoittavatkin useammin suuremmat papukaijat. Juomakuppi on siis luonnollisempi vaihtoehto. Pullovesi pilaantuu nopeammin, joten pullot ovat käteviä lähinnä pitemmillä matkoilla, sillä eivät läikytä yhtä pahasti kuin kupit.

UV-valo eli lintulamppu

Neitokakadun häkin sisustaminen lintulamppu

Aurinko tuottaa uv-valoa. Koska linnut näkevät sellaisia värejä, jotka vaativat juuri uv-valon näkyäkseen oikein, on sisälinnulle tarpeellista antaa keinotekoinen uv-lamppu auringon korvaajaksi. Uv-valo avustaa pienimuotoisesti myös D-vitamiinisynteesissä ja täten kalsiumin imeytymisessä. Lamppu on monelle vähemmän tärkeältä tuntuva asia, sillä ihminen ei välttämättä huomaa sen vaikutuksia kovin voimakkaasti heti. Moni kysyykin usein, onko lintulamppu pakollinen. Kyllä, se on pakollinen. Neitokakadusi elää ilman sitä, muttei voi nähdä kunnolla ilman sitä. Tuskin tahtoisit itsekään tutkailla maailmaa pelkästään seepiaväreissä.

Uv-lamppuja saa ostaa joistakin eläinkaupoista juuri lintuja varten, mutta niitä voi myös tilata sähköliikkeitten kautta. Yleisimmin valot ovat loisteputkia, joissa valon pituus on juuri linnuille suosiollinen. Vaikka markkinoilla on muillekin eläimille, kuten matelijoille tarkoitettuja vastaavia lamppuja, kelpaa lampuksi parhaiten juuri linnuille tarkoitettu versio. Erityisesti talven pimeänä aikana lisävalaistus on ehdottomasti tarpeellinen.

UV-lamput eivät kuumene vaarallisesti, mutta ne tuottavat valoa vain hyvin lyhyen matkan päähän, joten valon on oltava neitokakadun välittömässä läheisyydessä, mieluiten kiinni häkin ulkopuolella. Yhden neliömetrin alueen valaisuun tarvitaan noin 40 w valoa, eli yleensä ainakin kaksi 18w lamppua. Myös se sopii, että esimerkiksi toinen lamppu on lintulamppu ja toinen puolestaan päivänvalolamppu (esim. BioVital). Johtojen ympärille kannattaa hankkia jokin suoja, esimerkiksi paksu ja eristävä teippi, jotta lintu ei pureskele johtoa. Lisäksi valo on vaihdettava 6-12 kk välein, sillä UV-pitoisuus haihtuu pikkuhiljaa.

Neitokakadun häkin sisustaminen lintulampun ajastin

Neitokakadu, joka ei ole aikaisemmin saanut uv-valoa lampun tai auringossa ulkoilemisen kautta, täytyy totuttaa valaistukseen pikkuhiljaa. Lamppua pidetään aluksi päällä vain vähän aikaa, mutta hiljalleen aikaa pidennetään. Erityisen kätevä lisäkapistus on ajastin, jonka avulla lintulampun voi säätää menemään päälle ja pois haluttuina aikoina. Tästä on apua, jos täytyy olla myöhään poissa kotoa: ajastimen avulla ei tarvitse stressata, kuka laittaa linnuilta valon pois. Ajastimia saa esimerkiksi Class Ohlsonilta, eivätkä ne maksa kuin muutamia hassuja euroja. Kuvassa vasemmalla ajastin.

UV-valon lisäksi neitokakadu saattaa tarvita himmeän yövalon, sillä lajille on tyypillistä saada yöllisiä säikähdyskohtauksia. Yövalo auttaa lintua löytämään takaisin orrelle tällaisen kohtauksen jälkeen.

Lintulamppu on äärimmäisen tärkeä myös siksi, että linnun silmä on nopea ja näkee paljon enemmän kuvia sekunnissa kuin ihmisen. Sisävalot on kuitenkin suunniteltu ihmisen silmälle - eikä aina tosin niillekään. Tunnettua on, että jotkut loisteputket sattavat todellisuudessa tuottaa valoa ikään kuin pätkittäin, värisevästi. Värinäongelman voi korjata elektronisella liitäntälaitteella, jota ilman perus-lintulamppuloisteputketkin värisevät jonkin verran. Ihmissilmä on sen verran hidas, etteivät aivot rekisteröi sitä, eli ihminen ei näe värinää paljain silmin. Se voi kuitenkin vaikuttaa myös ihmiseen ja ilmetä esimerkiksi päänsärkynä ja väsymyksenä. Linnulle efekti puolestaan on hieman sama kuin laitettaisiin välkkyvä strobo silmien eteen. Alla videomateriaalia, jonka otin työpaikallani ihmeteltyäni alituista väsymystä ja päänsärkyä. Kamera näyttää ilmiön melko hyvin, mistä on kyse:

Haluaisitko nähdä maailman aina näin? ...Entä kymmenen kertaa pahemmin? Ei muuten halua lintusikaan. Hankithan siis hyvän lintulampun.

Lue tästä myös Pinkun hyvä blogikirjoitus: "Muistithan lintulamput?"
© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved