banneri

Sairaudet

Hyväkuntoinen lintu ei sairastele usein, mutta kun se sairastuu, on monesti tosi kyseessä. Jo tavallinen flunssa vaatii pikaisia toimenpiteitä.

Lintuun erikoistuneita eläinlääkäreitä on melko vähän Suomessa, lähinnä pääkaupunkiseudulla. Tämän vuoksi lintu ei aina saa asianmukaista hoitoa. Ota selvää lähimmästä lintuspesialististasi jo ennen kuin sairastapauksia sattuu, jota apu on lähellä silloinkin, mikäli panikoit. Lääkäriin tulee olla yhteydessä heti, jos huomaa lintunsa käytöksessä jotain huolestuttavan poikkeavaa. Monet lintuihin erikoistuneet eläinlääkärit auttavat myös puhelimitse ja osaavat sanoa, tarvitaanko varsinaista eläinlääkärikäyntiä.

Tämä osio käsittelee ensin perustietoa sairaasta neitokakadusta sekä ensiavusta ja lääkärikäynneistä. Sen jälkeen luodaan katsaus tyypillisiin tai tunnettuihin terveydellisiin ongelmiin.

Sairaan linnun perustuntomerkit

Mistä sitten tietää, onko lintu sairas? Voi alkaa epäillä jonkin olevan vialla, jos lintu on kovin apaattinen ja istuu vain paikallaan, sulat hieman pörröllään. Silmät ovat usein himmeämmät. Se voi availla nokkaansa toistuvasti. Se ei oikeastaan syö, joskus ei edes juo. Tavallisesti kiinnostavat asiat eivät saa sitä innostuneeksi ja yleistä on syömisen lopettaminen, Lintu voi tuntua olevan aivan muissa maailmoissa ja antaa käsitellä itseään vähän liiankin hyvin. Huolestua täytyy esimerkiksi silloin, jos arka lintu sallii otta itsensä kiinni pistämättä vastaan. Linnulta voi valua eritteitä silmistä tai sieraimista. Hengitys voi vaikuttaa vaivalloiselta. Usein uloste voi paljastaa myös paljon. Se voi olla esimerkiksi löysää tai veristä. Sairas lintu nukkuu usein kahdella, jalalla, eikä paina päätään siiven alle, kuten terve tekisi. Kaikkia näitä tuntomerkkejä ei aina esiinny.

Linnuilla on lisäksi tapana näytellä, että kaikki on hyvin, niin kauan kuin voivat, sillä luonnossa heikko eläin päätyisi petojen syömäksi. Tämän vuoksi jotkut taudit ehtivät pitkällekin ilman, että omistaja huomaa tai ehtii hätääntyä. Toimi aina nopeasti, jos epäilet lintusi olevan sairas.

Kuvan lintu oli toinen Suomen ensimmäisistä keltaposkista, Vaulderie. Vaulderie menehtyi kuvun toimintahäiriöön.

Ensiapu

Neitokakadulle annettava ensiapu riippuu siitä, mitä linnulle on tapahtunut. Monissa tapauksissa syytä ei voi välittömästi kuitenkaan havaita, jolloin on käytettävä yleistä ensiapuohjetta. Ensimmäinen apukeino on lämmön kohottaminen. Lämpöä kohotettaessa infrapunalamppu on kätevä, sillä lampun voi asettaa häkin toiseen päähän, jolloin lintu voi halutessaan joko siirtyä lämpöön tai mennä häkin viileämmälle puolelle. Mikäli lamppua ei ole, voi huoneen lämpötilaa kohottaa hitaasti. Tarkoitus ei ole läkähdyttää potilasta, vaan perussääntönä kannattaa pitää, että kun ihmisellä on hieman tavallista lämpimämpi, on lämpötila sopiva. Lämpöäkin tärkeämpää on varmistaa, ettei mistään tule vetoa.

Suuressa häkissä elävä lintu kannattaa siirtää pienempään häkkiin tarkkailun vuoksi. Siirto on erityisen tärkeää, jos potilaan lisäksi kotihäkissä on ollut muitakin lintuja. Jos kyse ei varmasti ole mistään tarttuvasta sairaudesta, kumppanin läsnäolo voi toisaalta rauhoittaa neitokakadua, jolloin siirto ei ole välttämätön.

Eläinlääkärikäynti

Lintu kannattaa kuljettaa lääkäriin kuljetushäkissä, johon se on tottunut. Häkki luo tunteen turvallisuudesta. Lisäksi häkissä lintua voidaan toisinaan tarkkailla ilman koskemista, jolloin lintu stressaantuu vähemmän. Kuljetushäkkiin ei pistetä mitään ylimääräistä virikettä, vaan tärkeää on, että lääkäri voi tutkia neitokakadua esteettä ja että linnun saa häkistä tutkittavaksi pois helposti.

Kun saat tietää, että edessä on eläinlääkärikäynti, ota talteen ulostenäytteitä. Ulosteesta voi joskus kertoa, mikä neitokakadulla on hätänä. Mieti myös valmiiksi lääkärille kerrottavaksi asioita, joilla voi olla jotain tekemistä sairastumisen kanssa, kuten elinympäristö ja linnulle rajattu tila vapaana ollessa, häkin paikka, lintusi huoneen lämpötila, valaistus, ravinto ja lähiaikojen aktiivisuus. Kaikki muutokset ja aikaisemmat sairaudet kannattaa varmuuden vuoksi mainita.

Alla neitokakadun poikanen, kasvattini Isis, eläinlääkärin röntgenhuoneessa. Isiksen jalka murtui, mutta tuli onneksi kuntoon. Isis on pienessä ja yksinkertaisessa kantoboksissa, jonka pohja on pehmustettu pyyhkeellä jalan pahemman vaurioitumisen välttämiseksi.

Lääkitseminen

sairas neitokakadu

Lääkettä voidaan antaa neitokakadulle joko tuoreruoan päältä, ruiskulla tai pipetillä nokkaan, letkulla suoraan kupuun, salvana ja öljynä iholle, tippoina silmiin tai veteen sekoittamalla. Lääkäri voi antaa potilaalle myös injektion.

Letkua käyttävät lähinnä eläinlääkärit, mutta joskus voi olla tilanteita, joissa omistajan on opeteltava ruokkiminen kupuun. Tällöin letku asetetaan suuhun nokan vasemmalta puolelta linnusta katsoen ja viedään suun oikealle puolelle kohti nielun kattoa, josta letku työnnetään kupuun. Letkun hyvä puoli on se, että lääke ainakin varmasti päätyy linnun sisään, mutta toimenpide sisältää omat riskinsä ja on epämukava.

Annosteleminen linnun suuhun on melko luotettava tapa lääkitä neitokakadua, mutta lääkitseminen voi stressata potilasta. Lisäksi neitokakadu voi kieltäytyä nielemästä ja ravistella lääkkeen pois suustaan, jos pitoasento on huono. Suuhun laittaminen on kuitenkin parempi keino kuin veteen laitettu lääke, sillä veteen sekoitettua lääkettä neitokakadu ei todennäköisesti saa tarpeeksi. Lääke voi myös maistua pahalta, jolloin lintu kieltäytyy kokonaan juomasta, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Lääkettä sisältävä vesi täytyy vaihtaa tavallista useammin, jotta neste ei pilaannu. Makua voi koettaa parantaa hunajalla tai mehulla. Vettä luotettavampi, vähiten stressaava tapa, on antaa lääke tuoreruoan päällä.

Jos on syytä epäillä myrkytystilannetta, ensiapuna käytetään hiilitablettia. Tabletti voidaan nopean liukenemisensa vuoksi sekoittaa murskaamisen jälkeen esimerkiksi veteen. Jos lintu ei itse juo vettä, annetaan vesi ruiskulla suoraan nokkaan. Moni neitokakadu ei pidä ruokaa jalassaan, mutta mikäli sinulle on sattunut käsiisi sellainen yksilö, joka käyttää jalkaa ravintonsa syömisessä, kokeile antaa hiilitabletti suoraan linnulle syötäväksi.

Antibiootit

Antibiootteja käytetään tuhoamaan bakteereja. Ikävä kyllä niillä on tapana tuhota myös linnuille hyväksi olevia bakteereita. Tämän vuoksi antibioottien jälkeen linnulle tulisi antaa eläimille tarkoitettua maitohappovalmistetta. Kysy asiasta eläinlääkäriltäsi. Linnuille turvallinen antibiootti on Vibravet, joka on kehitelty erityisesti lintuklamydiaa ajatellen. Antibiootti voidaan joko sekoittaa veteen tai antaa suoraan nokkaan pipetillä tai ruiskulla. Kipeä lintu ei välttämättä juo tarpeeksi vettä saadakseen oikeaa annosta, joten ruisku on varmempi keino. Suoraan suuhun antamisen huono puoli on se, että kiinniotto etenkin aran linnun kohdalla on hyvin stressaavaa.

Zoonoosit

Zoonoosiksi nimitetään tautia, joka voi tarttua ihmiseltä eläimelle ja eläimeltä ihmiseen. Tämä voi tapahtua elintarvikkeen kautta, kasveista, hyönteisistä, vedestä tai suoraan itse eläimestä. Linnuilla tällainen tauti on esimerkiksi Ornitoosi, eli lintuklamydia.

Mikä vei lintuni? Miten saan sen selville?

Toisinaan lintu menehtyy yhtäkkisesti, ilman mitään näkyvää syytä, vaikka yksilö olisi nuorikin. Toisinaan taas sillä saattaa olla aivan ihmeellisiä oireita, joista ei eläinlääkäritkään osaa sanoa mitään. Mikäli lintu menehtyy, on suositeltavaa, että tällaisissa tapauksissa se lähetetään ruumiinavaukseen. Tällaisia ruumiinavauksia suorittaa Evira, eli Elintarviketurvallisuuslaitos (entinen nimi EELA) Ruumiinavauksesta kirjoitetaan raportti, josta voi saada selville, mikä lintua vaivasi. Tämä voi olla tärkeää siltä varalta, että kyseessä olisi ollut jokin vakava, muihin lintuihin tarttuva tauti, tai kenties zoonoosi.

Eviraan voi lähettää niin aikuisia kuin poikasia. Eläinnäytteen on kuitenkin oltava mahdollisimman tuore, joten mikäli et heti samana päivänä pääse viemään sitä, kääri lintu varovasti sanomalehteen ja laita se johonkin pienehköön pahvilaatikkoon, esimerkiksi muropakettiin. Paketti on laitettava jääkaappiin kylmään, jotta se ei pilaantuisi heti. Pakastin ei käy, sillä liiallinen kylmyys tuhoaa kudoksia. Ruumis olisi voitava lähettää mieluiten heti seuraavana päivänä. Paras tapa on lähettää se matkahuollon kautta. Tästä voit kysyä lisää ohjeita kuntasi linja-autoasemalta. Laatikon sisään kirjoitetaan myös raportti kaikesta lintuun liittyvästä, joka voisi olla missään tekemisissä kuoleman kanssa. ( Ikä, mahd. sukupuoli, laji suomeksi, tieteellinen nimi, viime päivien ruokavalio, tekemiset ynnä muut ympäristötekijät.) Lappuun merkitään myös omistajan nimi ja yhteydenottotiedot. Helsingissä suoritetaan tämänkaltaisia ruumiinavauksia, joten paketin päälle merkitään esimerkiksi: Evira, matkahuolto Helsinki, eläinnäytekylmiöön.

Vastausta voi usein tiedustella jo seuraavana päivänä lähettämisestä, mutta kirjallisen kuolinsyyn vastaanottaminen kestää parista viikosta useisiin kuukausiin

Sairauksia

Flunssa

Lintujen vilustuminen on samankaltainen, kuin ihmisellä, mutta voi olla vakavampaa. Lintu on väsynyt ja apaattinen, voi kieltäytyä syömästä eikä innostu oikein mistään. Nenästä voi valua eritteitä. Lintu voi tuntua myös kovin lämpimältä. Yksi vilustumisen oireista on myös aivastelu, mutta myös täysin terve neitokakadu voi aivastella useamman kerran päivässä sukimisen tai pään rapsuttamisen päätteeksi pitääkseen sieraimet puhtaina.

Syynä vilustumiseen voi olla veto tai kylmyys. Paljon sisällä pidettyjen neitokakadujen höyhenpeite on hieman aikansa ulkona viettäneiden neitokakadujen höyhenpeitettä ohuempi. Vilustuminen voidaan hoitaa melko helposti. Sairastunut lintu asetetaan tavalliseen sairashäkkiin, jonka lämpö on selkeästi kohotettu. Pari päivää neitokakadulle annetaan eläinlääkärin suosittelema määrä antibioottia. Mikäli lintu ei parane, ota yhteyttä eläinlääkäriin uudelleen.

neitokakadulla on haava

Haavat

Linnuille pienenkin verimäärän menettäminen voi olla kohtalokasta, joten haavoja on erittäin tärkeä pitää tarkasti silmällä. Koska neitokakadun iho on hauras ja joustamaton, ei ihoa voi venyttää, mikä tulee ottaa huomioon, jos haava vaatii tikkejä tai ompeleita. Jos neitokakadullasi on tuore haava, joka vuotaa yhä, puhdista se desinfiointiaineella. Mikäli vuoto ei näytä loppuvan, voit lisätä haavan päälle peruna- tai maissijauhoa, joka tyrehdyttää verenvuotoa. Kun haava on jo rupeutunut, ei sitä kannata puhdistaa, ellei se ole likaantunut, sillä kostuttaminen voi avata ruven ja aloittaa vuodon uudelleen.

Oikealla: Veera-neitokakadu räpisteli häkissä ja sai haavan. Kuva: Niina Kuronen

Hengitysteiden ongelmat

Neitokakadun monimutkaisten hengityselinten sairaudet voidaan jakaa karkeasti ylempien ja alempien hengitysteiden ongelmiin. Ylempien hengitysteiden ongelmia on vaikeampi havaita silmin. Yleensä oireet muistuttavatkin masennusta: pörröisyyttä ja apaattisuutta. Alempien hengitysteiden ongelmat aiheuttavat puolestaan hengitysäänen muutoksia. Rahiseva tai vinkuva hengitys on selkein merkki siitä, että jokin on vialla. Raskaan hengityksen omistaja tunnistaa siitä, että neitokakadun yläperä kohoilee hengityksen tahdissa.

Hengityselimiä häiritsevät lähinnä erilaiset bakteerit, virukset, sieni-infektiot ja loiset. Aina hengitysongelmat eivät suoraan johdu hengityselinten ongelmista, vaan ongelmat voivat olla johdannaisia jostain toisesta sairaudesta, kuten ylipainoisuudesta, kilpirauhasen toimintahäiriöistä, munimisvaikeuksista tai kuputulehduksesta. Lopullista diagnoosia on vaikea sanoa linnusta päällepäin katsoen, joten eläinlääkärikäynti on aina paikallaan.

Ruoansulatuskanavan ongelmat

neitokakadulla on haava

Ongelmat ja sairaudet ruoansulatuselimistössä voivat olla monimutkaisia, vaikeasti havaittavia ja kohtalokkaita. Ruoansulatuselimistön ongelmat ilmenevät yleisimmin ripulina, syömättömyytenä tai jopa oksentamisena.

Kuva: Tällä neitokakadulla on kuputukos. Tukoksen takia mikään ravinto ei imeydy, ja muutamassa päivässä lintu on laihtunut pahaan kuntoon. Laihtumisen näkee helpoimmin rintalastasta (kuvassa), joka normaalisti ei saisi työntyä esiin näin voimakkaana harjanteena.

Ripuliin omistaja törmää melko todennäköisesti jossain vaiheessa. Neitokakadu päästää usein säikähdyksen jälkeen tavallista löysemmän ulostelastin. Tällainen tapaus ei vaadi minkäänlaista hoitoa, sillä se ei johdu sairaudesta, vaan on normaali reaktio. Sen sijaan pitkään limainen tai löysä uloste voi kieliä tulehduksesta. Yleisempi syy ripulille on vääränlainen ruokavalio tai pilaantunut ravinto, minkä vuoksi on tärkeää pitää huolta siitä, että linnulle tarjottu ruoka on aina tuoretta ja vesi raikasta. Ripuli voi olla myös merkki liiallisesta bakteerimäärästä tai viitata maksan ongelmiin. Ripulista kärsivän neitokakadun ruokavaliosta vähennetään reilusti tuoreruokaa. Tulehduksen varalle annetaan antibioottikuuri. Lisäksi B12-vitamiinia olisi hyvä lisätä ruokavalioon, kunnes ripuli on ohi. Terveelle linnulle voi jälleen tarjota tuoreruokaa.

neitokakadu oksentaa

Oksentaminen on melko yleinen oire monissa lintujen sairauksissa ja esiintyy myös stressin yhteydessä. Syitä oksentelulle on esimerkiksi kuvun alueella oleva tukos, jonka puolestaan voi aiheuttaa vaikka kasvain. Voi myös olla, että nieleminen on esimerkiksi jonkinlaisen suun tai nielun alueen infektion vuoksi vaikeutunut, jolloin linnun täytyy palauttaa ruoka takaisin suuhun. Linnun keho reagoi myös myrkytyksiin oksennuksen kautta, eikä matkapahainvointikaan ole ennenkuulumatonta. Oksennus leviää helposti koko ympäristöön ja takertuu linnun omiin höyheniin erityisesti niskan alueella, sillä suuhun palautunut ruoka ravistellaan pois.

Oikealla: Oksentanut neitokakadu, jonka suupielet ja töyhtö ovat liman peitossa. Kuva: Laura Kurkela

Oksentamisen sijaan voi käydä myös niin, ettei neitokakadu syö ollenkaan. Sairas lintu jättää lähes aina syömättä, joten jos syömättömyys johtuu jostakin konkreettisesta syystä, sitä on vaikea huomata. Nokan liikakasvu tai rakennehäiriöt voivat vaikeuttaa ruokapalojen poimimista. Pahimmassa tapauksessa neitokakadun nokka voi olla halvaantunut, mikä johtuu yleensä vitamiinipuutoksesta, mutta voi olla myös seurausta esimerkiksi törmäyksen aiheuttamista vaurioista.

Ruoansulatushiekan merkitys ruoansulatuselimistön toiminnalle on ollut hyvin kiistelty aihe. Joidenkin mielestä sen puute aiheuttaa ongelmia, toisten mukaan sen ylensyönti on vaikeuksien takana. Stressikäytökseen kuuluu joskus hiekan ahmiminen, mikä voi johtaa kuputulehdukseen tai suoliston tukoksia. Ensiapuna kupuongelmiin voi antaa omenasosetta, joka auttaa kuvun happamoimisessa.

Nokan liikakasvu

nokan liikakasvu

Nokan liikakasvun tyypillisin syy on ongelma ruokavaliossa. Monesti kyse on A-vitamiinin puutoksesta, mutta toisinaan myös liian rasvainen ruokavalio voi aiheuttaa maksan ongelmia ja näin ollen vaikuttaa nokan ylikasvamiseen. Joskus törmäys tai muu isku pään seudulle voi vahingoittaa kasvusolukkoa, jolloin nokka alkaa kasvaa virheellisesti. Jos syy ei ole ruokavaliossa, eikä lintu ole törmännyt, voi kyseessä olla myös sieni tai bakteeri.

Syystään riippuen liikakasvu voidaan toisiaan hoitaa kokonaan pois, toisinaan sitä voidaan vain lievittää säännöllisellä trimmauksella ja viilaamisella. Ruokavalion korjaamisen tulisi vaikuttaa muutamassa kuukaudessa, mutta esimerkiksi murtuma tai venähdys jättävät yleensä pysyvät vauriot.

Nokan kanssa on aina tärkeä toimia ripeästi. Epäiltäessä sieni- tai bakteeritulehdusta on mahdollista tehdä viljely, mutta tulosten saamisessa kestää useita viikkoja. Jos nokan liikakasvu aiheutuu sienestä, on lääkitseminen tärkeää: jos kyseessä on esimerkiksi aspergilloosi, sienen joutuminen keuhkoihin on erittäin vaarallista.

Kuvassa neitokakadun nokka, jossa on Rhodotorula rubra -sienitartunta. Kyseessä on hiivasieni, jota löytyy kosteista paikoista, kuten kylpyhuoneesta, mutta myös linnun omasta kloaakista. Kyseisen sienilajikkeen tarttuminen nokkaan näin ei ole tavallista.

Stressi

stressaava neitokakadu

Neitokakadu on pohjimmiltaan villieläin ja saaliseläimenä se stressaantuu herkästi. Stressin voi aiheuttaa ympäristön muutokset, esimerkiksi omistajan tai kodin vaihtuminen. Myös jos esimerkiksi kodissa on kissa, joka saa vapaasti tuijottaa lintua häkin vieressä päivät pitkät, ei ole ihmekään, jos lintu stressaantuu. Jotkut toiset lintulajit stressaavat huomattavasti helpommin kuin neitokakadut, mutta yksilöiden stressinsietokyky täytyy ottaa huomioon yhtä lailla kuin lajiominaisuudetkin.

Neitokakadu tottuu melko helposti stressitilanteeseen, jopa parissa päivässä, mutta toisinaan stressillä voi olla selkeitä, näkyviä seurauksia, sillä stressi altistaa muille sairauksille. Stressaantunut lintu alkaa joskus nyppiä sulkiaan, joskin stressi on harvoin syynä juuri neitokakadujen nyppimiskäytökseen. Muita oireita ovat apaattisuus, tärinä ja väsyneisyys – hyvin tyypillisiä sairauden merkkejä. Stressiin voi liittyä myös syömättömyyttä ja jopa oksentelua.

Stressin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tärkeä tekijä on lämpö. Kun neitokakadu joutuu stressaavaan tilanteeseen, omistajan kannattaa kohottaa huoneen lämpötilaa muutamalla asteella ennaltaehkäistäkseen mahdollisia stressireaktioita. Myös stressin jo puhjettua potilaan hoitamiseen käy huonelämmön kohottamisen lisäksi lämpölamppu.

Esimerkkitapauksessa aikuinen koiras oli juuri muun parven mukana muuttanut. Koiras oli vuotta aikaisemmin saapunut Saksasta Suomeen, mutta vielä Suomessakin edessä oli muutto toisenlaiseen asuntoon ja hieman toisenlaisiin oloihin. Koiras muuttui muutaman päivän aikana hyvin apaattiseksi, kunnes se jaksoi enää istua häkin nurkassa täristen hiljaa sulat pörröllään. Kolmannen yön jälkeen häkissä oli seinään kiinnittyneitä, sulamattomia siemeniä, mikä kertoi koiraan oksentaneen. Koska lintu ei käynyt ruokakupillakaan omistajan silmien alla, täytyi omistajan varmistua siitä, että neitokakadu oli syönyt. Koiraan rintalasta kuitenkin törrötti rinnan ja vatsan seudulla jyrkkänä, kovana harjana. Laihuus oli niin pahaa, ettei koiras todennäköisesti ollut syönyt muruakaan koko muuton jälkeen ja jos olikin, lintu ei kyennyt sulattamaan ravintoaan, vaan oksensi sen ulos. Ensiavuksi koiras siirrettiin sairashäkkiin hyvin lämpimään huoneeseen, jossa häkin vierelle laitettiin vielä lämpöä tuottava lamppu. Kun lämpöhoito ei saanut lintua virkoamaan parin tunnin sisällä, oli koirasta pakkoruokittava. Linnulle annettiin muusimaiseksi murskattua pellettiä, jonka seassa oli vettä sen verran, että koostumus muistutti paksua lientä. Vesipellettisekoitus valutettiin nokkaan hyvin varovasti, sillä paineella ruokkiminen olisi saattanut aiheuttaa ruoan joutumisen keuhkoihin. Parin tunnin sisällä koiras virkistyi sen verran, että jaksoi itse mennä syömään. Kesti kuitenkin vielä muutaman päivän, ennen kuin lintu oli entisensä. Ennen totaalista paranemista lämpölamppua ei otettu pois.

Nyppiminen

Joskus omistaja voi huomata, että linnulle alkaa ilmestyä kaljuja laikkuja höyhenpukuun. Tällöin on usein kyseessä sulkien nyppiminen. Ihmiselle voi ajatus itsensä vahingoittamisesta olla käsittämätön, mutta lintujen iho tuntee vain vähän kipua, mikä selittää tämän itsetuhoisen taipumuksen ehkä vähän paremmin.

Lintu voi nyppiä sulkiaan joko itse tai sitten syynä voi olla toinen lintu. Jos pään seudun sulkia puuttuu, kyseessä on todennäköisemmin se, että joku toinen nyppii lintua, sillä neitokakadu ei itse yllä nokallaan näille alueille. Itsensä nyppimistä aiheuttaa esimerkiksi kuiva huoneilma, jolloin neitokakadun uudet sulat eivät pääse esille, vaan aiheuttavat kutinaa kitiinitupissa, jolloin lintu nyppii sulkiaan. Jos linnun siipisulat on typistetty, se saattaa nyppiä ne pois, kuten neitokakadu joskus tekee katkenneille sulille, jotka tuntuvat epämukavilta. Muita syitä ovat allergia, stressi, loiset, home ja puutteellinen ruokavalio. Erityisesti jodin puute voidaan yhdistää nyppimiskäytökseen, oli kyseessä sitten itsensä nyppiminen tai poikasten nyppiminen. Jodikivi onkin tärkeä – ja hyvin usein unohdettu – lisä neitokakadun häkissä.

Nyppimisestä voi kehittyä tapa, josta on vaikea päästä eroon. Sen hoitaminen on työlästä, eikä aina onnistu. Ensi alkuun neitokakadulle kannattaa keksiä mahdollisimman paljon puuhasteltavaa ja aloittaa vitamiinikuuri. Sitä kannattaa suihkutella tavallista useammin. Jos syynä nyppimiseen on jokin henkinen ongelma, täytyy ihmisen käyttää mielikuvitustaan ja keksiä keino poistaa stressi tai yksinäisyys, esimerkiksi hankkimalla kumppani tai jättämällä radion soimaan ihmisen ollessa poissa. Kauluri on viimeinen vaihtoehto, sillä se häiritsee syömistä ja estää myös muun sulkapuvun tervettä hoitamista. Olemassa on myös pahanmakuisia liuoksia, joita suihkutetaan lintujen höyhenpuvulle, mutta moni kokeilija kyseenalaistaa näiden toimivuuden ja turvallisuuden. Paras apu on poistaa nyppimisen aiheuttaja, eli korjata syy nyppimiskäytökseen.

Verisulka

Verisulat eivät oikeastaan ole sairaus, vaan ainoastaan kasvavia sulkia, joiden sisällä on verisuoni. Jos kasvuvaiheessa sulka vaurioituu, esimerkiksi katkeaa, on tuloksena verenvuoto. Vuoto voi olla voimakasta ja vakavaa, eikä se välttämättä tyrehdy itsestään. Verisulka on yksinkertaisesti nyppäistävä kokonaan irti määrätietoisesti sulan kasvusuunnassa, väkivaltaista repimistä välttäen, jotta sulan kasvualusta ei vahingoitu.

Sulan nyppäiseminen ei ole linnulle oikein suoritettuna vaarallista, eikä pientä nipistystä kivuliaampaa, joten tätä toimenpidettä ei saa pelätä, vaan se tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti; jos sulka jää paikalleen, neitokakadu voi kuolla verenhukkaan.

Silmäongelmat

silmätulehdus glaukooma

Etenkin punasilmäisillä värimuodoilla silmäongelmat ovat tavallisia, mutta niitä voi esiintyä myös muilla variaatioilla. Silmäongelmat ovat suurimmaksi osaksi onneksi parannettavissa, kun ne todetaan ajoissa.

Yleisin silmäongelma on tulehdus. Silmätulehdus voi johtua monista syistä. Silmä on voinut osua johonkin, ja siihen on voinut tulla naarmu. Silmän pinnalla oleva lika voi myös aiheuttaa tulehduksen. Jos silmät ovat jostain syystä ylisuuret, ne herkistyvät myös helposti tulehduksille.

Hoitamaton silmätulehdus voi kehittyä krooniseksi, eli jatkuvasti uusiutuvaksi. Eläinlääkäri määrää normaalisti reseptin silmätippoihin. Silmätipat ovat etenkin villille linnulle ikävä asia, sillä useimmiten niitä on annettava neljä kertaa päivässä, mikä stressaa lintua. On myös sellaisia tippoja, joita annetaan vain kahdesti päivässä. Tällaiset ovat koostumukseltaan hieman voidemaisempia, sillä tarkoitus on, että ne pysyvät paremmin silmässä. Rankan tulehduksen aikana saatetaan määrätä myös antibioottia.

Joskus silmäongelmat saattavat johtaa sokeutumiseen. Koska neitokakadun silmä on lähes kiinni aivoissa, on silmäleikkausten tekeminen hyvin riskialtista, eikä tällaisia leikkauksia yleensä suoriteta. Jos neitokakadu on muutoin hyvässä kunnossa, eikä tunne kipua, sokeus ei välttämättä ole kovin paha haitta. Sokealle neitokakadulle on tärkeää pitää ympäristö muuttumattomana. Jos esimerkiksi ruokakuppien paikat yhtäkkiä muuttuvat, ei lintu enää löydäkään itselleen ravintoa. Jos siis tietää lintunsa olevan sokeutumassa, kannattaa järjestää häkki mahdollisimman käytännölliseksi ja sellaiseksi, ettei järjestystä tarvitse enää pahemmin muutella.

Kuvan lutinokoiraalla on silmänpainetauti. Pullistuneessa silmässä on päällä lisäksi tulehdus. Tauti on edennyt jo niin pitkälle, että silmän rakenne on vaurioitunut pahasti ja se on jo sokea.

Myrkytys

Lintu voi saada myrkytyksen monista asioista. Mm. teflonpannujen höyryt, tupakka, kosmetiikkatuotteet kuten hiuslakka ja asetoni, liimat, liuottimet, lakat maalit, elohopea, lyijy, tussit ja tupakansavu ovat linnuille myrkyllisiä. Oireista yleisimpiä on oksentelu ja kouristukset.

Aineiden lisäksi myös jotkut ruoat ja kasvit ovat linnuille myrkyllisiä. Alkoholi, suklaa ja avokado ovat elintarvikkeista tunnetusti myrkyllisiä. Suklaan tappavaa määrää neitokakaduilla ei tiedetä, mutta syy kuolemaan on suklaan sisältämä teobromiini, kofeiinin lähisukulainen, joka yliannostettuna voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Esimerkkitapauksessa eräässä perheessä oli keittiöremontti. Sitä, mistä myrkytys oli tullut, ei tiedetä. Perheen molemmat neitokakadut menehtyivät. Toinen menehtyi, ennen kuin toinen sai oireita. Oireina olivat kohtaukset, joissa esiintyi vapinaa ja oksentelua. Jälkimmäinen lintu eli joitakin päiviä, saaden kohtauksia silloin tällöin, eikä se suostunut kunnolla syömään. Välivaiheissa esiintyi apaattisuutta. Hieman ennen viimeistä kohtausta, joka viimein johti linnun kuolemaan, lintu narskutteli nokallaan omituisesti, ikään kuin olisi yrittänyt saada alanokkaansa ylänokan päälle.

Jos epäilet, että lintusi on saanut myrkytyksen, anna sille välittömästi ensiavuksi hiilitabletti! Hiili sitoo itseensä myrkkyjä. Tabletista ei ole haittaa, mutta mikäli linnulla todella on myrkytys, hiilitabletti voi pelastaa sen hengen. Ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Pododermatitis

Pododermatitis, joka tunnetaan myös nimellä ”bumble-foot”, on linnuilla tavattava jalkasairaus, jossa jalkapohjaan syntyy tulehdus. Syynä ovat usein epähygieeniset tai tasapaksut orret, tai liikalihavuus, joka kuormittaa jalkoja. Joskus myös jokin muu jalkoihin liittyvä ongelma voi tehdä pododermatitiksen syntymisestä todennäköisempää. A-vitamiininpuutos on myös altistava tekijä. Kun linnun jalka ikään kuin ylikuormittuu, iho jalkapohjassa menee rikki, jolloin bakteerit tunkeutuvat haavoista sisään ja aiheuttavat tulehduksen. Tulehdus voi näkyä esimerkiksi paiseena jalkapohjassa. Lievänä pododermatitis käsittää vain tulehduksen ihossa, mutta pahimmillaan se voi luoda laajalle alueelle jalassa kudosmuutoksia.

Pododermatitis on hyvin kivulias ja saattaa johtaa kuolemaan, mikäli sairautta ei hoideta ajoissa. Hoidossa käytetään tulehduskohdan puhdistusta ja antibioottivoidetta. Jalkaan syntyneet paiseet voidaan hoitaa kirurgisesti. Tärkeää on myös puuttua olosuhteisiin: pododermatitiksen ehkäisyssä ja hoidossa merkityksellistä on käyttää häkissä eripaksuisia orsia, joita myös puhdistetaan säännöllisesti.

Lämpöhalvaus

Lämpöhalvaus on helposti estettävissä tarjotessa ulkoilevalle neitokakadulle aina mahdollisuuden varjoon ja raikkaaseen veteen. Häkkiä ei koskaan saa jättää suoraan auringonvaloon, eikä paikkoihin, joissa valo heijastuu jostakin pinnasta häkkiin. Ensiavuksi lintua suihkutetaan kylmällä vedellä ja sille tarjotaan juotavaa. Mikäli se on liian heikko juodakseen itse, annetaan sille vettä hyvin varovasti suoraan nokkaan, jolloin varmistetaan, että lintu ehtii niellä kaiken. Tämän jälkeen lintu viedään viileään, varjoisaan ja hämärään paikkaan toipumaan.

Murtumat

Luunmurtumat johtuvat todennäköisimmin siitä, että neitokakadu on törmännyt johonkin. Neitokakadu aistii pienetkin värähdykset jaloillaan. Tästä herkkyydestä ja lajin varuillaan olevasta luonteesta johtuen neitokakadut ovat melko alttiita yöllisille sätkykohtauksille, jolloin lintu lentää pimeässä säntäillen häkin seiniä ja leluja päin. Tällöin voi sattua vahinkoja. Törmäyksiä häkissä voidaan yrittää estää pienellä yövalolla, jonka avulla lintu voi nähdä heti, ettei vaaraa ole.

Häkin pieniosaiset lelut tai erityisesti itse tehtyjen häkkien huolimattomasti toteutetut osat voivat jumittaa linnun jalastaan, jolloin nilkka tai varpaat voivat murtua. Jalkojen murtumien ongelma rengastetuilla linnuilla on vaikeampi, sillä jalka saattaa turvota niin, että rengas jää puristamaan, jolloin voi syntyä kuolio.

Lintu aristaa murtunutta jäsentä eikä tavallisesti pysty käyttämään sitä kunnolla. Joko lääkäri tai kokenut harrastaja voi koettaa lastoittaa murtuman. Jos lastoitus tehdään väärin, murtuma ei välttämättä parannu oikein, vaan luu menee väärään asentoon. Ensiavuksi murtunutta jäsentä pitää estää liikkumasta.

Yllä kuvan neitokakadua on purrut toinen papukaija varpaaseen. Varpaan pää on murtunut ja saattaa tiputtaa kynnen pois kokonaan. Varpaan murtumille ei yleensä kuitenkaan tehdä mitään, vaan niiden annetaan parantua itsekseen.

Raajan menettäminen

halvaantunut jalka

Joskus neitokakadu saattaa jäädä jalastaan kiinni, jolloin raaja voi linnun rimpuillessa vaurioitua pahasti. Kirurgia voi pelastaa vahingoittuneen jalan, mutta harmillisen usein panikoinut neitokakadu on räpiköinnillään pahentanut vaurioita niin, että koko jalka joudutaan amputoimaan.

Jalka saattaa myös syystä tai toisesta tulla muutoin käyttökelvottomaksi, esimerkiksi halvaantumisen johdosta. Hyväksi onneksi linnut oppivat nopeasti tulemaan toimeen esimerkiksi ilman puuttuvia varpaita, ja jopa kokonaisen jalan menettämiseenkin neitokakadu tottuu nopeasti. Siiven menettäminen voi olla vaikeampi asia, mutta esimerkiksi Muru-neitokakadu on tullut vanhuudenpäivillään oikein hyvin toimeen siipiamputaation jälkeenkin. Nokkelana lintuna neitokakadu keksii vaihtoehtoisia liikkumistapoja vikkelästi.

Kuvassa vasemmalla Tobias-neitokakadu, jonka jalka on halvaantunut. Eviran ruumiinavauksessa todettiin munuaisessa pahalaatuinen kasvain, joka oli levinnyt myös jalan hermoihin ja aiheutti halvaantumisen. Jalka oli halvaantuneena n. 1,5kk ennen kuin lintu kuoli. Kuva: Laura Kurkela

Olin ollut eräänä jouluna poissa kotikaupungistani. Äitini oli hoitanut lintujani sillä välin ja käynyt edeltävänä iltana. Kun palasin kotiin yöllä, odotti häkissä ikävä yllätys. Itse kasvattamani neitokakadunaaras Ninja seisoi orrella yhdellä jalalla, toisen jalan ollessa oudosti vääntynyt taaksepäin ja aivan täynnä verista massaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että koko jalka oli täysin väärin päin. Etuvarpaat olivat takana, takavarpaat edessä.

Taksi kiidätti minut lintuineni nopeasti eläinlääkärin päivystykseen, jossa Ninja sai rauhoittavan piikin rintalihakseensa. Ninja simahti nopeasti, ja sainkin koko ajan pelätä, olisiko joku hengenveto viimeinen. Nukuttaminen on aina suuri riski linnuille. Oli helposti nähtävissä, ettei raaja ollut enää kirurgisesti korjattavissa. Jalka oli nilkasta alaspäin aivan murskana, varpaanpäiden kuultaessa jo valkeina. Samalla tiesin melkeinpä heti, mikä oli aiheuttanut koko tilanteen; Ninjan umpirengas oli kadonnut.

Ninja kiidätettiin leikkaukseen välittömästi amputaatiota, eli jalan katkaisua, varten. Toimenpide kesti kokonaisuudessaan vain hieman yli vartin. Iho parsittiin kasaan muutamalla tikillä ja jalan ympärille kiedottiin pehmeä kääre, joka teipattiin paketiksi. Onneksemme Ninjassa ei näkynyt verenhukasta huolimatta merkkejä dehydraatiosta, joten nesteytystä ei tarvittu.

Herättämisen jälkeen Ninja oli useamman tunnin todella tokkurassa, minkä aikana se voitiin helposti kuljettaa kotiin lämpöboksiin, jossa tuin kehon asennon tyynyliinoilla. Kun Ninja oli saatu paikalleen, menin etsimään rengasta. Se löytyi toiselta puolelta häkkiä kuin mistä Ninja oli löytynyt ja hyvin erikoisesta kohdasta, nimittäin siementangosta. Siementanko oli kaluttu loppuun ja tapansa mukaan nokkaa oli käytetty myös nakertamaan puuta. Puusta oli purtu irti osittain piikki, joka sojotti ylöspäin. Kyseinen piikki keihästi verisen renkaan ja tangon alla olikin verilätäköitä. Ninja oli toisin sanoen jäänyt kiinni renkaastaan ja repinyt ja vääntänyt koko jalkansa ulos siitä, minkä pitäisi olla mahdotonta. Umpirenkaat nimittäin laitetaan neitokakadun ollessa aivan poikasia, minkä jälkeen niiden jalka kasvaa parissa päivässä jo niin paljon suuremmaksi, ettei rengasta enää saa pois kuin erikoispihdeillä leikkaamalla.

Kun Ninja alkoi heräillä aamuyöllä, tarjosin sille vesipisaraa sormen päältä. Se nuoli pisaran apeana. Nostin Ninjan varovasti juomakupille ja yllätyksekseni se joi halukkaasti. Siemeniä se ei saanut rikki, ikään kuin nokka olisi ollut vielä vähän "pehmeänä" nukutuksesta, mutta hirssi oli tarpeeksi hentoa, joten se sai tähkästä muutaman suupalan. Pääsin viimein nukkumaan, mutta heräsin 1,5 h välein katsomaan, että kaikki on kunnossa.

halvaantunut jalka

Aamulla Ninja oli jo virkeämpi. Se opetteli aika vikkelään käyttämään jalkaansa. Jonkin ajan kuluttua se päätti kiivetä yksijalkaisena kylmälaukun seinää pitkin ylös istumaan boksin reunalle. Otin Ninjan siis reidelleni istuskelemaan. Se kerjäsi päästä käteen, joten annoin sen makoilla kämmenelläni. Se narskutti siitä hiljalleen hirssintähkää, jota pidin sen nokan ulottuvilla. Muutaman tunnin sisällä Ninja oppi jo kunnolla istumaan yhdellä jalalla ja lensikin muutaman kerran, laskeutuen yllättävän hyvin.

Muun parven nähdessä Ninjan ensimmäistä kertaa ilman toista jalkaa, oli reaktio lähinnä hämmästynyt. Parvi tuijotti töyhdöt pystyssä toipilasta ja vetäytyi kauemmas. Sitten Ninjaan palavasti rakastunut nuori koiras Kassu tajusi saaneen ihastuksen taas näköpiiriinsä ja aloitti kosiolaulunsa. Tämän jälkeen Ninja oli jälleen osa parvea, eikä sitä vieroksuttu.

Lääkkeiksi Ninja sai kymmenen päivän kuurin antibioottia, sekä joka toinen päivä kipulääkkeeksi 100 mg aspiriinitabletin liuotettuna juomaveteen. Kuurin viimeisenä päivänä poistin myös paketin jalan ympäriltä ja vedin varovasti tikkejä auki. Siinä vaiheessa Ninja oli kehittänyt jo hyvin nopeita tapoja liikkua. Tasaisilla pinnoilla se liikkui yhdellä jalalla ketterästi pomppien ja toisinaan se tuki nokkansa tasoa vasten potkien jalallaan vauhtia.

Ninja oli hyvin onnekas lintu. Vastaavassa tilanteessa olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Tapaus osoittaa, että mitä tahansa voi sattua ja pelkästään vuorokauden vahtimattomuus voi käydä yllättävistäkin syistä kohtalokkaaksi.

Ranskalainen sulkasato

Ranskalainen sulkasato on viruspohjainen sairaus, jota tavataan erityisesti undulaateilla ja jonkin verran neitokakaduilla. Se aiheuttaa nuorella linnulla sulkien kehityshäiriön, jonka johdosta lintu menettää lento - ja pyrstösulkiaan, toisinaan lentokyvyttömyyteen asti.

Tautia ei voida hoitaa, mutta sen leviämistä mm. höyhenpölyn mukana voi estää hyvällä hygienialla. Esimerkiksi pesittämisen jälkeen sellainen pönttö, josta tulleilla poikasilla on esiintynyt ranskalaista sulkasatoa, on mieluiten otettava pois käytöstä tai vähintäänkin desinfioitava huolella.

Ranskalaisesta sulkasadosta kärsiviä lintuja ei tulisi käyttää kasvatustarkoituksissa, vaan mieluiten lemmikkinä. Monet saavat sulkansa ja lentokykynsä takaisin, mutta tauti voi antaa myöhemminkin itsestään jonkinlaisia merkkejä.

Psittakoosi

Eng. Psittacosis, Ornithosis, Chlamydosis, Chlamydophilosis

Psittakoosi, joka tuntee myös nimet ornitoosi, lintuklamydia, papukaijatauti ja papukaijakuume, on vaikeasti todettava, hankala sairaus.

Pelättäväksi ornitoosin tekee se, että se on zoonoosi, eli voi tarttua ihmiseen. Vanhuksille ja verenkiertoelimistön sairauksia omaaville tauti on vaarallinen. Se ei kuitenkaan voi tarttua ihmiseltä toiselle.

Suomessa psittakoosi tavataan jokseenkin harvoin, ja tällöinkin lähinnä tuontilinnuilla. Lintu voi kuitenkin kantaa taudinaiheuttajia, vaikka oireet eivät näkyisi päälle päin, ja lintu voi myös olla kokonaan sairastumatta. Etenkin neitokakadujen on havaittu voivan kantaa ja tartuttaa tautia tautia ilman sairauden puhkeamista niillä itsellään. Ornitoosi voi olla niin syvällä piilevä, että vasta joku mullistus ( stressi, sairaus ) aiheuttaa leviämisen ympäristöön. Terve lintu on mahdollista tutkia taudin varalta. Klamydian bakteerikannat voivat kuitenkin olla vaihtelevia, minkä vuoksi tarttumisen hankaluus vaihtelee.

Ornitoosin oireita on monenlaisia ja ne voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Ne voivat muistuttaa vain tavallista flunssaa. Oireita on esimerkiksi apaattisuus, hengitysvaikeudet, limaiset eritteet, sidekalvontulehdus alaluomessa, sekä ripuli, joka voi joskus olla veristä. Mikäli lääkitys aloitetaan tarpeeksi ajoissa, lintu voidaan parantaa.

Erään Ruotsista tuodun nuoren punarosellan kohdalla sairaus kesti ainakin viisi kuukautta, ennen kuin lintu menehtyi. Epäilyksen siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan, aiheutti jo ensimmäisenä päivän linnun nukkuma-asento, jossa nokka oli kohti kattoa. Tämän jälkeen alkoi esiintyä ripulia. Oireet vaihtelivat paljon, ja niinä esiintyi muun muassa ripulia, hengitysvaikeuksia ja apaattisuutta. Toisinaan lintu tuntui jopa terveeltä. Kukaan ei osannut oikein antaa oikeaa diagnoosia, mutta välillä linnulla epäiltiin jopa epilepsiaa, sillä se putoili toisinaan orsilta ja oli hetken muissa maailmoissa. Se myös söi normaalista, jopa vielä tunti ennen kuolemaansa. Koska oireita oli niin monenlaisia, eikä selvyyttä taudista ollut, lintu lähetettiin ruumiinavaukseen 29.10.2003. Raporttia odotettiin tapauksen hankaluuden vuoksi kolme kuukautta ( päivämäärä: 15.01.2004 ), ja se oli pitkä. Siitä kävi ilmi, että kyseessä todella oli "lintuklamydian aiheuttama yleisinfektio". Tauti oli aiheuttanut suuria muutoksia sydämessä, munuaisissa, pernassa ja jopa aivoissa. Ilmeisesti juuri nämä muutokset olivat lopullinen syy linnun menehtymiseen.

PBFD eli höyhenmätä

Eng. PBFD (Psittacine Beak and Feather Disease)

Viruksen aiheuttama höyhenmätä voi johtaa kuolemaan, etenkin nuorilla yksilöillä. Se vai aluksi vaikuttaa rankalta sulkasadolta, mutta uudet kasvavat sulat ovat epämuodostuneita ja hyvin hauraita, sekä putoilevat ja katkeilevat. Nokassa voi esiintyä epämuodostuneisuutta. Usein pitkälle mennyt tauti tekee linnusta melko kauheaa katseltavaa. Höyhenmädästä kärsivä lintu on hyvin altis vilustumiselle ja muuttuu pikkuhiljaa heikommaksi. Yleisimmin höyhenmätää tavataan isoilla kakaduilla.

Virus tarttuu ja sitä on havaittu Suomessa, vaikkakin harvoin. Tartuntaa voi yrittää estää välttämällä kontaktia vieraisiin lintuihin. Parannuskeinoa ei ole.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved