banneri

Kasvatusperiaatteitani

Neitokakadukasvatus on minulle sydämen asia ja henkinen elämäntyöni. Jokainen poikanen on minulle yksilö. Olen kerännyt tälle sivulle ajatuksiani ja periaatteitani kasvattamisesta ja jotka voivat vaikuttaa päätökseesi siitä, olisiko minun kasvattini sopiva juuri sinulle.

Teoria, käytäntö ja kokemus - Toisiaan täydentävä trio

Olen kasvattanut neitokakaduja vuodesta 2004 lähtien. Tuolloin monet asiat olivat toisin ja voimakkaana eli muun muassa käsitys siitä, että poikaset on käsiruokittava tai niitä on käsiteltävä pesässä mahdollisimman paljon. Nykyisin harrastus on kehittynyt huomattavasti parempaan suuntaan. Vaikka en enää palaisi aikaisempiin metodeihin saati suosittelisi niitä muille, koen vanhojen aikojen kokemisen niin oman toimintani kuin muiden silloisten kasvattajien toiminnan seuraamisen kautta olleen enemmänkin opettavaisia seikkoja ja antavan minulle laajemman näkökulman kasvattamiseen. Aidon kokemuksen avulla on helppo perustella, mikä toimii ja mikä ei ja miksi vanhoihin metodeihin ei enää kannata palata. Samalla myös tunnistan, minkälaiset asiat ovat mututietoa ja arviointia ja mitkä perustuvat selkeämmin faktaan ja tieteisiin. Minulle teoria, käytäntö ja kokemus ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät toimi pelkästään erikseen: niitä on voitava käyttää yhdessä, tukemassa toisiaan. Tämä on periaatteideni lähtökohta.

Emojen kasvattamia poikasia ja mukavia kokemuksia!

Annan emojen kasvattaa pienokaisensa itse. Se on hyväksi niin emojen kuin poikastenkin henkiselle terveydelle. Emoille siten, että ne saavat toteuttaa vaistojaan ja tarpeitaan, eivätkä toimi pelkästään tuottavina välineinä. Poikasille siten, että ne oppivat emoiltaan ja sisaruksiltaan sosiaaliset taidot ja leimautuvat seksuaalisesti myöskin oikein. Minulla on kuitenkin kokemusta käsiruokinnasta useammasta poikueesta, joten hyvin erityisissä tilanteissa olen kykeneväinen siihen ja osaan esimerkiksi lääkitä näin poikasen. Pienin syin en mielelläni lähde käsiruokintaan, sillä jos poikanen on heikko synnynnäisesti, on kyseenalaista saattaa tällaista yksilöä maailmaan väkisin, jos niin ei ole alunperin tarkoitettu. Olen luonteeltani kieltämättä tunteellinen ja mieluiten aina ensin yritän tehdä jotakin auttaakseni esimerkiksi alikehittyvää poikasta. Kuitenkin katson, että jos poikanen ei itse kykene kehittymään hyvin, eikä vika ole ollut puutteellisessa hoidossa, on osaltaan epäeettistä yrittää turhaan pelastaa tuhoon tuomittuja tapauksia. Jos poikanen on synnynnäisesti heikko, ei sen ehkä ole tarkoituskaan selvitä maailmassa. Joka tapauksessa periaatteeni on se, että mikäli poikasella on edellytykset terveeseen elämään, teen kaikkeni hoitaakseni sen kuntoon. Kuvassa poikasen kesyttelemistä ja kädelle opettamista emon läsnäolon avustuksella.

Uskon, että vaikka myös omistajankin tekemä työ vaikuttaa paljon nuoren linnun luonteen kehitykseen, on kasvattajan tarjoamilla lähtökohdilla myös suuri merkitys siihen, minkälainen neitokakadusta lopulta tulee. Käytän toiminnassani vahvisteista lähinnä positiivista vahvistamista ja varon aiheuttamasta poikasille traumoja. Fyysisiä rangaistuksia, säikäyttelyä tai muita vastaavia menetelmiä en käytä ja toivon, ettei niitä käytetä myöskään uudessa kodissa. Jos positiivinen vahvistaminen ei ole sinulle tuttua, kerron asiasta mielelläni lisää! Kasvattini ostajat saavat mukaansa myös lyhyet koulutusohjeet.

Neitokakadun harmaa poikanen

Jo hyvin varhain kasvatustaipaleellani keksin käyttää pesäikäisten kasvurauhan turvaamiseksi pönttökameraa saatuani idean petolintujen pesien seurantakameroista, ja myöhemmin moni muukin kasvattaja on innostunut ideasta ja omaksunut sen osaksi omaa toimintaansa. Kameran avulla pystyn tarkkailemaan poikasia käsittelemättä niitä. Henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin on, että mikäli poikasia osaa käsitellä stressaamatta niitä ja mikäli poikaset myös itse hakeutuvat ihmisen lähelle, ei ole mitään syytä kieltää niiltä varhaisempaakin kontaktia ihmiseen.

Joskus tarvitaan siis tilannetajua, eikä mitään aatetta tule noudattaa pelkästään aatteen itsensä vuoksi vaan siten, että sillä turvataan linnun hyvinvointi. Linnunomistajan on pakko oppia esimerkiksi ottamaan lintunsa kiinni, mikäli lääkitseminen sitä vaatii - ellei lintu osaa itse olla mukavasti ja vapaaehtoisesti tilanteessa. Kaikilla toimintatavoillani pyrin sitä kohti, että valitsen parhaan vaihtoehdon ja jos sitä ei ole, valitsen pienimmän pahan.

Vältän poikasten stressaamista ja käsittelen niitä vain niiden ehdoilla, poikasten elekieltä kuunnellen. Kuva: IS / Bo Stranden

Rengastaminen - Turva omistajuudelle ja poikasen identiteetille

Poikaset rengastetaan värillisillä umpirenkailla. Rengastaminen mahdollistaa poikasen rekisteröimisen. Rengastamalla voidaan myös saada tietoa poikasen alkuperästä. Jos lintu karkaa, renkaasta saa nopeasti selville omistajan tai kasvattajan tiedot. Renkaan avulla omistaja voi myös todistaa linnun "henkilöllisyyden" ja näin omistajuussuhteensa.

Renkaasta löytyy sarjakoodi, joka koostuu numeroista ja kirjaimista. Ensimmäisenä tulee juokseva numero, seuraavaksi kasvattajatunnukseni, sitten kuoriutumisvuosi ja viimeisenä maatunnus. Juokseva numero tarkoittaa sitä, monesko poikanen sinä vuonna on kyseessä, kasvattajatunnus kertoo luonnollisesti linnun kasvattajan, syntymävuosi kertoo poikasen kuoriutumisvuoden ja maatunnus sen maan, jossa poikanen on kuoriutunut. Jos renkaassa lukee siis 3 DEA 08 FI tiedämme heti, että kyseessä on vuoden 2008 kolmas poikanen, joka on syntynyt Suomessa Deus Ex Avibukselle.

Huom! Vuoden 2012 jälkeen renkaisiin merkitsemäni kasvattajatunnus muuttui, ja kasvattajatunnuksena on IDA. Lisäksi maa- ja vuositunnus ovat vaihtaneet paikkaa. Renkaat ovat siis esimerkiksi muodossa 4 IDA FI 12.

Kasvattajanimi yksilöi poikasen

Poikasille annetaan projektinimi, eli kasvattajanimi. Kasvattajanimen etuosa on Deus Ex Avibus's. Jälkimmäinen osa määräytyy aakkosten mukaan poikueittain järjestyksessä. Omistaja saa kuitenkin päättää linnun kutsumanimen itse ja halutessaan voi myös vaikuttaa kasvattajanimeen. Kasvattajanimi on minulle poikasen yksilöllisyyttä korostava tekijä, joka myös helpottaa minua muistamaan poikasen muiden koko kasvatushistoriani poikasten joukosta. On helpompi muistaa "Deus Ex Avibus's Lunar Eclipse" kuin "Beckyn ja Serin vuoden 2012 ensimmäisen poikueen neljäs poikanen". Koska kyseessä ei ole siis suoranaisesti kutsumanimi, voi kasvattajanimi olla joskus myös pitkähkö tai fiini. Toisinaan poikasen luonne inspiroi minua antamaan koomisiakin nimiä, mainittakoon vaikkapa Deus Ex Avibus's Fantasia Neljällä Täytteellä. Seuraava poikue on N-poikue, eli kaikkien poikasten nimen ensimmäinen kirjain alkaa N:llä.

Ida-Emilia Kaukonen ja Becky

Aina apua

Vastineeksi siitä, että ostaja sitoutuu pitämään linnusta huolen sen elämän loppuun saakka tarjoan kaiken mahdollisen avun. Kasvattini omistajilla on aina oikeus soittaa vaikka keskellä yötä, jos on hätä. Annan kaiken tukeni, tietoni ja taitoni kasvattini kodeille ja teen minkä ikinä vain voin, jotta sekä linnulla että omistajalla on mahdollisimman hauska harrastus hyvistä lähtökohdista.

Kasvattini ostaja ei ole minulle pelkästään asiakas, vaan ikään kuin kaukainen ystävä, jolla on oikeus keskustella kanssani "hölmönkin" tuntuisista murheista lintujen suhteen. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Rohkaisen siihen, että mieluummin kertoo ajoissa, jos asiat ovat menossa pieleen. Teatterikoulun ohjaajantyön kursseja käydessäni sain hyvän neuvon: "Opasta näyttelijöitä, kun auto ajaa ojaan - ei vasta sitten, kun se ajaa metsään päin puuta." Eli mieluummin korjataan asiat, kun ne eivät ole menneet vielä vakavasti mönkään kuin odotetaan, että ne menisivät enemmän pieleen. Toivon ostajiltani rehellisyyttä ja avoimuutta - siten pystyn olemaan parhaiten avuksi.

Fyysinen ja henkinen terveys - Sitten kohti standardia!

Suomessa ei ole näyttelyitä, joten suurin osa poikasista menee lemmikeiksi. Tästä johtuen on tärkeää, että ne ovat hyväluonteisia ja mieleltään terveitä. Fyysinen terveys puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka pitkään lintu elää ja kuinka laadukasta sen elämä on, joten se on myös minulle hyvin tärkeää.

Henkisen terveyden takaaminen lähtee emoista. Pitkällisestä pesityksestä on poistettava poikasiaan nyppivät emot sekä vahvaan krooniseen munintaan taipuvaiset naaraat. Terveen mielen kehittymistä edistää myös se, että annan emojen ruokkia poikaset itse. Poikaset saavat pienestä pitäen erilaisia virikkeitä ja lisäksi myös pieniä "älyleluja", joilla voivat kehittää itseään ja taitojaan. Ne saavat olla parven seurassa niin kesyjen kuin kesyttämättömienkin neitokakadujen seurassa ja niiden pääasiallinen elintila on lintuhuone. Häkkieni ovet eivät ole juuri koskaan kiinni. Lintuhuoneesta pienokaiset pääsevät päivittäin lentämään halutessaan myös olohuoneeseen, jossa on kiipeilytelinettä ja köysikeinua sekä enemmän myös ihmisseuraa. Näin poikaset voivat itse valita, tulevatko sosialisoimaan ihmisten kanssa vai ovatko mieluummin omassa rauhassaan. Koska emot ovat kuitenkin ihmisiin tottuneita ja sosialistettuja, seuraavat yleensä myös poikaset niiden perässä tekemään tuttavuutta ihmisiin varsin nopeasti. Kun se sopii poikasille, opetan ne syömään kädestä, toisinaan opetan myös kädelletulon. Jos poikanen on tavallista ujompi, en puske liiaksi, vaan annan sen rauhassa vielä rohkaistua. On tärkeää kunnioittaa neitokakadun elekieltä ja antaa sille mahdollisuus valita itse, onko se tekemisissä vai ei. Minulle jutun juju onkin siinä, kuinka poikaset motivoidaan haluamaan itse olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Kun fyysinen ja henkinen terveys ovat kunnossa, voidaan luoda katsaus standardiin ja värimuotoihin - asioihin, joita ei niitäkään sovi missään nimessä unohtaa!

Katson standardia ensisijaisesti niiltä osin, joilta voidaan tulkita jotakin linnun terveydestä. Esimerkiksi risteävät siivet kertovat heikoista harteista, joten se on asia, joka on prioriteettilistallani korkeammalla kuin vaikkapa töyhdön kaari. Töyhdön koko sen sijaan on niin voimakas tekijä lajin määrittelyssä ja liittyy myös neitokakadun sosiaalisiin taitoihin ja elekielen viestittämiseen, että "antenni" on myös korkehkossa arvossa minulle. Kokoa tärkeämpää minulle on muoto - joka onkin sitten haastava juttu, koska koostuu niin monista osa-alueista. Esimerkiksi vuoden 2014 kasvatustähtäys muodossa olisi pidentää ainakin hopealinjani vartaloa, joka on hieman kokoon lässähtänyt mielestäni. Hyvä ryhti ja sopusuhtaisuus ovat varmasti tärkeitä myös fyysisen hyvinvoinnin kannalta.

Värimuodot kasvatuksen rikastajana

Värimuodot ovat olennainen osa neitokakadukasvatusta. Ne ovat suurimmaksi osaksi sivuseikka sen kannalta, minkälainen neitokakadu on lemmikkinä, joten ensisijaisesti panostan aina fyysiseen terveyteen ja hyväluonteisuuteen. Mutta yhtä lailla kuin joku haluaa vaikkapa soopelin värisen tai mustan koiran, haluaa moni lemmikinomistaja vaikkapa juuri valkokasvoneitokakadun. Väri ei saa olla pääasia, mutta ymmärrän täysin ostajien toiveet sen suhteen. Koska luonne muodostuu ensimmäisen vuoden aikana pikkuhiljaa, on aina helpompi kasvatteja varatessa ottaa kriteeriksi värimuoto. On helpompi luvata, että poikueeseen tulee varmasti se valkokasvo kuin että poikueeseen tulee varmasti poikanen, joka on luonteeltaan erityisen hyvä koulutuslintu. Älä siis pelkää kysellä väritoiveita, jos sellaisia on. Osaan kertoa sinulle yleensä melko tarkasti, minkälaisia poikasia on luvassa, joten voimme yhdessä pohtia, millainen lintu olisi juuri sinulle sopiva ja kuinka saadaan painoteltua luonne-sukupuoli-väri -toiveiden välillä.

Koen, että mikäli haluaa pesittää edes osittain värimuotopohjaisesti, on ehdottomasti tiedettävä genetiikan perusteet ja mielellään myös syvemmät seikat. Tästä syystä painotan genetiikkaa ja värien osaamista reilusti näilläkin sivuilla. Oma erikoisuuteni on dominoiva hopea, eli ns. edged. Ensimmäisen dominoivan hopean toin vuonna 2005, seuraava tuli 2006. (Tuolloin toin myös Suomen ensimmäiset keltaposket.) Sen virheen tein, että laitoin tämän parin yhteen, mikä ei palvele geneettistä monimuotoisuutta. Nyt pari on erotettu, ja edessä häämöttää reissu ulkomaille uusien dominoivien hopeiden hankkimista varten. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi myös puhtaiden harmaiden tuottaminen. Luonnontyyppiä pitäisi arvostaa huomattavasti enemmän, sillä se on kaikkein paras myös värimuotojen vahvistamisessa. Nostan hattua jokaiselle, joka tarttuu haasteeseen ja alkaa tähdätä piilogeenittömien harmaiden neitokakadujen kasvattamiseen! Se ei ole helppoa, sillä etenkin homotsygootit koiraat ovat kiven takana.

Mikäli joskus tilaa löytyy ja Suomen harrastustaso on parempi, on suuri unelmani hakea Yhdysvalloista kermakasvoneitokakaduja. Tämä kaunis kalpeakasvoinen neitokakaduväri on todella viehättävä silmiini, mutta varmasti myös haasteellinen ollessaan uusi resessiivi väri. Kermakasvoja en kuitenkaan varmasti voi edes harkita vielä vuosiin, sillä tällaista harvinaisuutta ei voisi myydä tuosta vain ainostaan lemmikkikäyttöön, ja suuri osa poikasisista olisi jätettävä aluksi ainakin itselleen. Eli ehkä sitten joskus, kun on omakotitalo alla.

Alla kasvattini Nabla (Deus Ex Avibus's Kardinaaliperhonen), joka on yksi Suomen ensimmäisten dominoivien hopeden jälkeläisistä. Nablan värimuoto kokonaisuudessaan on valkokasvoinen single factor dominoiva hopea-harlekiini (/helmiäinen-Z2). Kuva: Iiris Routa.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved