banneri

Kuka on tämän sivuston takana...?

Ida-Emilia Kaukonen neitokakadut

Nimi: Ida-Emilia Kaukonen
Paikkakunta: Turku
Koulutus: Teatteri-ilmaisun ohjaaja / Pelinkehittäjä
Värimuot... ei kun..!

Olen vuonna 1987 syntynyt turkulaistyttö, joka on harrastanut lintuja 7-vuotiaasta asti. Linnut ovat elämässäni kaikki kaikessa. Erityisesti minut tiedetään neitokakadujen puolestapuhujana, jonka tavoitteena on ollut korjata väärinkäsityksiä ja parantaa lajin arvostusta ymmärrystä lisäämällä, perustuen siihen, että ihmisen tulee opetella ymmärtämään asiat neitokakadun silmin, eikä toisin päin.

Toimin Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallituksessa ja kasvatusasiavastaavana ja pyrin työssäni edistämään myös eettisempiä kasvatusmenetelmiä.

Omistan suuren osan elämääni sille, että voin parantaa tämän upean lajin oloja niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.



Lintuharrastukseni alku

Ennen siirtymistä papukaijalintuihin olen nuorempana kasvattanut käsin kaksi untuvaista räkättirastaan poikasta, opettanut ne syömään, lentämään jne. ja lopulta vieroittamisen jälkeen päästänyt ne luontoon. Perheen ensimmäinen papukaija taasen oli harmaapapukaija (Psittacus erithacus), joka kuitenkin osoittautui hivenen vaikeaksi lemmikiksi 7-vuotiaalle tytölle. Niinpä Jacosta tuli koko perheen lemmikki. Olisin kovasti tahtonut kuitenkin jotakin ihan ikiomaa.

Sain ensimmäisen neitokakaduni vuonna 1998. Kyseessä oli harmaa koiras, joka on tähän mennessä valloittanut omistajansa lisäksi monen muun sydämen. Kaksi ensimmäistä päivää lauloin tälle eläinkaupasta ostetulle kaksi ja puoli kuukautta vanhalle lintuselle. Tuskin syömään olisin halunnut poistua. Parissa kuukaudessa linnusta, joka nimettiin naarasmaisen käyttäytymisen ja ulkonäön tähden Beckyksi, tuli aivan sylivauva.

Ida-Emilia Kaukonen neitokakadut

Yläasteen aloitettuani havaitsin, että Becky tarvitsi seuraa päivieni pidentyessä. Olin jo haaveillut pesittämisestä, sekä lutinoväritteisestä neitokakadusta. Kaupasta pelastin raihnaisen, kärsineen lutinon, jolla oli silmätulehdus, puolet töyhdöstä puuttui ja olipa joku kerinnyt tehdä tarpeensakin sen valkealle selälle. Peach aka Biitsi-niminen neitokakadu osoittautui tervehdyttyään kuitenkin koiraaksi. Vanhemmat panivat harrastukselle pitkäksi aikaa pisteen: Ei enää lintuja! Tänä aikana aloin pikkuhiljaa kiinnostua yhä enemmän ja enemmän värimuodoista ja siitä, kuinka ne periytyvät. Koska aloitin englannin lukemisen vasta A2-kielenä, olivat kielitaitoni melko surkeat. Tämän vuoksi ymmärsin monet asiat väärin. Netin kautta satun törmäämään viimein muihin lintuharrastajiin, jolloin intoni kasvoi yhä enemmän.

Joskus 15-vuotiaana sain todellisen innostuspiikin, jolloin ahmin kaiken tiedon, jonka sain eteeni. Vuonna 2004 keväällä marssin kirjastoon ja lainasin pari opasta kotisivujen tekemisestä. Avasin ensimmäisen kirjan. Rypistin otsaani ja totesin ääneen: "Mikää hemmetin Java Script?!" Lopulta pääsin oikean opuksen makuun; kolmessa päivässä syntyi Neitokakadut - Variaatioiden aikakausi, josta tuli hämmästyksekseni ihan kohtuullisen paljon vierailtu sivusto. Innostus sivuston perustamiseen tuli lähinnä siitä, että tietoa, jota itse joskus olisin kaivannut, ei löytynyt kunnolla suomeksi. Siksi päätin kirjoittaa enemmän genetiikasta ja väreistä. Tällä hetkellä Variaatioiden aikakausi tarjoaakin Suomen laajimman katsauksen koko maailman neitokakaduväreihin, myös australialaisiin variaatioihin, joita ei muualla maailmassa tavata. Myöhemmin yleisön pyynnöstä aloin kirjoittaa sivuston pohjalta myös neitokakaduaiheista kirjaa.

Samana keväänä, kun sivusto perustettiin, taloon astui Maarit Räinän pesitykseen lainaama Ripsa, sekä hieman myöhemmin kaupasta tullut kiehtova siniharmaasilmäinen Seraphi. Kävin pari kertaa Kokkosen Katin luona tutustumassa poikasten käsittelyyn ja käsiruokintaan välineineen. Ponnistelujen jälkeen Ripsa saatiin viimein hyväksymään Biitsi. Ensimmäinen kolaus tuli kuitenkin poikueen menehtyessä ruumiinavauksen mukaan sisäsyntyiseen sydänvikaan. Perinnöllisistä ongelmista tuli varmuus, kun Biitsillä todettiin kesällä 2005 aikaisemman diagnoosin, eli kroonisen silmätulehduksen sijaan glaukooma, eli silmänpainetauti. Kaiken lisäksi Seraphi menehtyi salaperäisesti, eikä mitään tautia voitu todeta huolimatta siitä, että ruumiinavauksessa todettiin rappeumaa ja surkastumia, jotka olivat todennäköisesti saaneet linnun lopettamaan syömisen. Seraphi oli aina ollut vähän kitukasvuinen ja heiveröisen tuntuinen, mutta en koskaan olisi ajatellut mitään sellaista. Tapaukset olivat hyvin opettavaisia: ei enää pesitykseen lintuja, joiden alkuperästä en tiedä mitään.

Vastoinkäymisiä seurasi lopulta jotakin hyvääkin. Vuosi 2006 osoittautui hyvin hedelmälliseksi pesittämiselle. Jätin myös ensimmäisen kerran oman poikasen, Ninjan, meille. Lisäksi pitkällinen tutkimukseni ja opiskeluni värimuotojen parissa palkittiin, kun matkustin Saksaan asti noutaakseni Suomeen ensimmäiset sukupuolisidonnaiset keltaposket ja vallitsevan hopeisen. Kasvattajan luona sain oleskella noin 300 neitokakadun keskuudessa, tutustua erilaisiin värimuotoihin ja suuriin, kauniisiin lintuihin. Se oli todellinen elämys! Vuoden 2006 marraskuussa pitkän prosessin jälkeen Saksasta lähetettiin myös dominoiva hopea -naaras. Tällä hetkellä saksalaiset tulokkaat ovatkin lisääntyneet menestyksekkäästi!

Linnut ovat minulle oikeastaan jo enemmän kuin harrastus. Ne ovat elämäntapa, joka on huomioitava myös kaikkien muiden tekemisten ohella. Linnut ovat osa identiteettiäni ja asia, joka minuun yhdistetään yleensä ensimmäisenä. Ikä ja elämäntilanne jarruttavat paljon asioita, joita tahtoisin tehdä, mutta ehkä sitä joskus on tarpeeksi varakas saadakseen tilat kunnolla kasvattamiselle.

Muut harrastukset

Kuulun Lemmikkilinnut Kaijuli Ry:hyn, jossa olen mukana hallituksessa ja toimimassa kasvatusasiavastaavana. Sivujen pitämisen ohella toimin Kaijuleiden foorumilla moderaattorina. Vuonna 2005 olin SPY:n Siipipeili-lehden toimittaja ja 2005 syksyn ja 2006 kevään edustin yhdistyksiä Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen eettisen eläinkaupan työryhmässä. Olen Jarmo Tuutin kanssa kirjoittanut Perhemedioiden Minun lemmikkini -sarjan Papukaija-kirjan. Lisäksi tekeillä on neitokakadukirja, jonka tarkoitus olisi ilmestyä, kunhan vain saan talouden kuntoon siten, että voin kirjoittaa teoksen loppuun.

Neitokakadujen lisäksi minulla on munkkiarattipariskunta, Inanna ja Roki, sekä valkovatsa-aratti eli caique, Pyro.

Lintujen lisäksi muita harrastan kaikenlaista. Teen puoliksi sivutyönäni katalogimallin hommia alternative-puolella. Käyn myös pop/jazz-laulutunneilla ja tanssin Tribal Fusionia, joka on eräänlaista modernia vatsatanssia. Tasapainottelen kaupunkilaispuoleni ja metsälapsipuoleni välillä. Cyber-minä rakastaa nysvätä urbaanin maailman kanssa, ja samalla mikään ei ole niin ihanaa kuin suitsukkeet ja kynttilät ja uppoutuminen omiin ajatuksiini metsän keskellä.

Alla olevien kuvien lisäksi voit kurkistaa lisää seuraavista osoitteista:

Shadow Selves -blogi
Portfoliosivuni


Ida-Emilia Kaukonen Shadow Self

Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi

Ida-Emilia Kaukonen Shadow Self

Kuva: Lauri Kananoja

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved