banneri

Vahvisteet

Vahviste tarkoittaa sellaista asiaa, joka vahvistaa tai voimistaa eläimen käytöstä. Vahvistamistapoja on useampia, mutta juuri "positiivinen vahvistaminen" on papukaijakoulutuksen perusta. Positiivisella vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että eläimen toivottua käytöstä vahvistetaan lisäämällä kuvioihin jokin mieluisa asia. Lyhyesti sanottuna: positiivinen vahvistaminen on siis toivotun käytöksen palkitsemista.

neitokakadutaidetta

Vaikka neitokakadu on on domestikoitumisen rajalla, on sillä yhä toinen jalka luonnossa. Neitokakadu on siis villieläin ja luonnossa sen rooli olisi olla saaliseläin. Niinpä se on esimerkiksi koiraan verrattuna säikympi eläin, ja sen äly sekä muisti yhdistettynä tähän taustaan saa aikaan sen, että neitokakadu kehittää huonoista kokemuksista helposti pelkotiloja. Aikaisemmin papukaijakoulutus perustui hyvin paljolti pakotteisiin, kuten siipien leikkaamiseen ja "paikan näyttämiseen". Tämä johtui siitä, että virheellisesti luultiin, että papukaijoilla olisi jonkinlainen hierarkia ja dominanssi. Näin ei kuitenkaan ole.

Lukuisat tutkimustulokset ovat todistaneet, että rankaiseminen ja pakotteet aiheuttavat eläimessä turhautumista ja epävarmuutta, jotka voivat pahimmillana kulminoitua myös käytöshäiriöiksi. Papukaijan pakottamisen yleisin seuraus on pureminen ilman pienempiä varoituseleitä.

Ammattieläintenkouluttajat pyrkivät aina noudattamaan positiivisen vahvistamisen keinoja, sillä se on todettu kaikkein turvallisimmaksi ja eläimen kannalta mieluisimmaksi tavaksi. Siksi se on niin tehokasta: eläin pyrkii kohti asiaa, joka on sille mukava juttu. Tutustu alta erilaisiin vahvistetapoihin ja luo katsaus erityisesti positiiviseen vahvistamiseen! Kun ymmärtää paremmin, kuinka toimii neitokakaduaan kouluttaessa, ymmärtää myös paremmin, miksi jokin toimii tai ei toimi.

Erilaiset vahvisteet

Käytöstä voidaan vahvistaa karkeasti seuraavilla tavoilla.

- Lisätä mieluisa asia (=Positiivinen vahvistaminen)

- Poistaa epämieluisa asia (=Negatiivinen vahvistaminen)

- Lisätä epämieluisa asia (=Positiivinen rankaiseminen)

- Poistaa mieluisa asia (=Negatiivinen rankaiseminen)

Termit positiivinen ja negatiivinen ovat usein hieman hämmentäviä, sillä ne mielletään monesti tarkoittamaan myönteistä ja kielteistä. Koulutustermillisesti positiivinen kuitenkin tarkoittaa lisättyä asiaa ja negatiivinen pois otettua asiaa.

Positiivisessa vahvistamisessa tilanteeseen lisätään jokin sellainen asia, joka on eläimen kannalta mieluisa. Eli eläin palkitaan. Mielihyvää tavoitellessaan eläin toistaa haluttua käytöstä suuremmalla todennäköisyydellä. Tyypillistä on esimerkiksi koulutustilanteet, joissa opetetaan jokin temppu tai teko. Eläin suorittaa teon ja saa palkkioksi jotakin mieluisaa. Tämä lisää haluttua käytöstä.
Esimerkki: Papukaija nimeltä Pate menee häkkiin omistajan pyynnöstä. Kun Pate on häkissä, se saa palkaksi hirssiä. Pate oppii, että häkkiin pynnöstä menemällä saa hirssiä, jolloin sen käytös vahvistuu ja se menee häkkiin pyynnöstä yhä todennäköisemmin.

Negatiivisessa vahvistamisessa tilanteesta otetaan pois jotakin, mistä neitokakadu ei pidä. Tämän voisi kiteyttää ikään kuin jo olemassa olevan rangaistuksen poistamisena. Haastava puoli tämän käyttämisessä on se, että rangaistus on ollut jo olemassa, jotta se voidaan poistaa.
Esimerkki: Pate käyttäytyy aggressiivisesti aina nähdessään hiusharjan. Jos joka kerta Paten uhkaillessa hiusharja vietäisiin pois, tilanteesta lähtisi jokin Patelle epämieluisa asia. Pate saattaisi kuitenkin oppia, että aggressiivisesti käyttäytymällä hiusharja katoaa, jolloin Paten aggressiivinen käyttäytyminen vahvistuu, eli voimistuu.

Positiivinen rangaistus on kaikkein kyseenalaisin vahvistuskeino kaikista, enkä suosittele sen käyttämistä. Positiivinen ei siis tarkoita myönteistä tässä tilanteessa, vaan sitä, että tilanteeseen lisätään jotakin neitokakadun mielestä epämieluisaa. Positiivinen rangaistus on se, minkä ihmiset yleisimmin mieltävät rangaistukseksi, kun termiä rangaistus käytetään. Positiivinen rangaistus voi olla fyysistä kurittamista, maahan painamista, satuttamista, karjumista ja säikyttämistä, häkin lyömistä tai muuta linnun kannalta ikävää. Jos vilkaistaisiin koirapuolelle, esimerkkejä positiivisesta rangaistuksesta ovat esimerkiksi sitruunapannat tai koiran kuonon painaminen sen omaan ulosteeseen, jos se on tehnyt vahingossa tarpeensa matolle. Ihminen tuntuu turvautuvan positiiviseen rankaisemiseen herkiten silloin, kun turhautuu itse, ymmärtämättä oikeastaan sitä, että yleisimmin kyseessä on vain koulutuksen puolitiehen jääminen tai muu ihmisen itse aikaansaama ei-haluttu toiminto. Esimerkiksi koiran positiivinen rankaiseminen matolle kakkaamisesta on täysin hyödytöntä, koska rangaistus ei todennäköisesti tapahtuu viiveellä, eikä koira yhdistä tapahtumaa välttämättä rangaistukseen.
Esimerkki: Omistaja yrittää saada Paten kädelle ja tökkii sitä rintakehään. Pate ei pidä tästä, vaan puree omistajaa. Omistaja nippaisee Patea nokkaan ja aiheuttaa näin sille epämukavan olon. Lisäksi omistaja vie Paten häkkiin "miettimään tekosiaan". Paten silmin tilanne oli hyvin ikävä. Omistaja ajattelee, että Pate oppii, että puremisesta seuraa nippaisu nokalle ja laittaminen lukkojen taakse häkkiin. Eli että lintu jättää tekemättä jonkin asian, koska siitä seuraa jotakin ikävää. Voi hyvin olla, että tämä olisikin tulos. Mutta koska Patelle purema on luonnollinen reaktio ahdistavassa tilanteessa, se saattaakin oppia yhdistämään nippaisun käden lähestymiseen, eikä puremaan. Erikoista tilanteessa on myös se, että jos häkki on Patelle turvallinen paikka, voi sinne pääseminen olla Patelle itse asiassa suuri huojennus. Voikin tapahtua niin, että Paten puremakäytös vahvistuu vahingossa, ja positiiviseksi rangaistukseksi tarkoitettu rangaistus muuttuukin negatiiviseksi vahvistamiseksi. "Kannattaa purra, jotta pääsee eroon ikävästi käyttäytyvästä omistajasta."

Negatiivinen rangaistus syntyy viemällä jotakin mukavaa tilanteesta pois. Kyseessä voi olla esimerkiksi lelun tai palkkion poistaminen. Negatiivisen rangaistuksen yleisin esimerkki lintumaailmassa on jo syntyneen peräänhuudon kitkemistilanteet, joissa tyypillistä on, että linnun huutaessa omistaja joko ignoraa sen täysin tai kävelee pois paikalta. Kun lintu lopettaa huutamisen hetkeksikin, lisätään vastapariksi R+, eli omistaja palaa takaisin linnun luokse.
Esimerkki: Patea ahdistaa joka kerta, kun omistaja lähtee pois, koska Patelle omistajasta on muodostunut kumppani. Pate huutaa omistajaansa hädissään ja sen käytös ajan kanssa voimistuu niin, että jo omistajan kiinnittäessä huomiota muihin asioihin samassa tilassa Pate alkaa huutaa perään. Omistaja ratkaisee tilanteen siten, että joka kerta Paten alkaessa huutaa hän kävelee pois tilasta. Pate oppii, että huutaminen saa aikaan mukavan asian - omistajan - poistumisen. Jotta Pate ei turhautuisi ja ahdistuisi kuitenkaan liiaksi, näppärä omistaja käyttää positiivista vahvistamista vastaparina: heti, kun Pate on hetken hiljaa, omistaja palaa sen luokse rapsutellen ja palkiten Paten toivotusta käytöksestä. Omistaja pidentää pikkuhiljaa poissaoloaikojaan, mutta palaa aina takaisin. Pate oppii, että omistaja tulee kyllä takaisin, eikä ole jäänyt petolintujen kynsiin.

Vanhentuneista koulutusmenetelmistä: pakotteita ja rangaistuksia

Perinteisiin, nyt jo vanhentuneina pidettyihin koulutustapoihin on liittynyt kenties osittain tiedostamaton ajatus ihmisestä linnun yläpuolella olevana johtajana. Neitokakaduilla ei kuitenkaan ole mitään parvijohtajia tai muutoinkaan voimakasta ryhmähierarkiaa, joten johtajan asema on turha ja tehoton. Eikä se pidä paikkaansa. Monet aiemmin käytetyt keinot on katsottu perustelluiksi ja aivan normaaleiksi aikaisemmin, eikä lintukoulutuksen kyseenalaiset teon luonnollisesti ole ihmisten pahuuttaan tekemiä. Mutta huomioon ei ole otettu rangaistusten ja pakotteiden vaikutuksia

Esimerkkejä aiemmin yleisesti käytetyistä pakotteista on vaikkapa lintujen ottaminen kiinni väkisin, kun nukkumaanmeno aika lähestyy, eikä lintu ole mennyt vielä häkkiinsä. Tai vaikkapa linnun työntäminen valjaisiin väkisin kiinni pidellen. Vanhoihin tapoihin on toisinaan liittynyt myös erilaisia rangaistuksia, kuten jonkin linnulle rakkaan lelun poistaminen tai nokalle nippaiseminen epätoivotun käytöksen jälkeen. Yleistä on myös linnun laittaminen valjaisiin väkisin tai kädelle pyytäminen työntämällä papukaijan rintakehää, jolloin linnun on ollut pakko horjahtaa kädelle. Pakottaminen ja rangaistukset kuitenkin kasvattavat epävarmuutta ja opettavat linnulle, ettei sen hienovaraisempia signaaleja kuunnella. Jos hienovaraisia merkkejä ei totella (poispäin nojaaminen, sähiseminen, kopautus oksaan), lintu oppii herkästi kitkemään nämä pois ja siirtymään suoraan aggressiivisempaan käytökseen.

Miksei lintua sitten saisi rankaista? Koska se on eläin. Suurin osa ihmisen ongelmalliseksi kokemasta käytöksestä on osa linnun luontaista käytöstä. Neitokakadu ei nakertele lempikirjaasi rikki, koska halusi tehdä sinulle pahan mielen, vaan koska se kuluttaa nokkaansa ja saattaa rakentaa pesääkin. Neitokakadun nopea aineenvaihdunta saa aikaan myös tiheän ulostamistahdin, ja kakkaa päätyy väkisinkin lintutaloudessa paikkoihin, joihin sitä ei haluaisi. Positiiviset rangaistukset johtavat usein vain pelkotiloihin ja asioiden kammoamiseen, pahimmillaan jopa häiriökäyttäytymiseen. Rangaistuksen seurauksesta eläin jättää tekemättä jonkin asian, koska pelkää ikävää seurausta. Kun taas vertauksena positiivisesti vahvistettu neitokakadu toimii oikein siksi, koska tietää tulevansa palkituksi.

Ajattele, jos joka kerta siirtäessäsi kotisi huonekaluja vierasta kieltä puhuva jättiläinen tulisi ja löisi pääsi kokoisella sormenpäällään sinua nenälle? Tai entäpä, jos aina vessassa käydessäsi samainen jättiläinen tulisi viereen karjumaan pää punaisena ja hakkaamaan seiniä? Tai aina, jos puhut vähänkin kovempaa, seurauksena on, ettet saa loppupäivään ruokaa?

Vastaavanlaisista tavoista johtuen meillä on tänä päivänäkin suuri määrä vanhempia, hyvin arkoja neitokakaduja, joilla on pakotuskeinojen ja rangaistusten aiheuttamia huonoja kokemuksia ihmisistä. Virheitä tekee meistä jokainen ja näitä kokemuksia voi voimakkaina olla vaikea korjata, muttei onneksi mahdotonta. Parhaat tuloksen linnun kanssa saadaan, kun käytetään alusta asti positiivista vahvistamista, ei lainkaan positiivista rangaistusta, vältetään negatiivista vahvistamista (koska siihen liittyy yleensä aina ensin positiivinen rangaistus) ja käytetään hyvin säästeliäästi ja harkitusti negatiivista rangaistusta. Linnun voi opettaa menemään valjaisiin positiivisesti, sen voi kouluttaa astumaan kädelle ottamalla itse askeleen tökkimisen sijasta ja ylipäänsä suuri osa linnun kouluttamisesta voidaan perustaa vaihtoehtojen tarjoamiseen: siihen, että lintu voi tehdä valintoja itse. Ihmisen on vain keksittävä keinot, joilla motivoida eläin valitsemaan siten kuin ihminen toivoisi.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved