banneri

Neitokakadun anatomia

Luusto

Neitokakadun luusto

Koska lintujen on oltava mahdollisimman kevyitä lentämisen helpottamiseksi, niiden luusto on ontto. Hohkakudoksen sijaan luissa on luupalkkeja. Ne muodostavat kevyen kennomaisen sisuksen.

Neitokakadun rintalasta on litteä, mutta sen toinen puoli on kohonnut ulkonevaksi harjaksi, johon rintalihakset ovat kiinnittyneet. Jos rintalastaa ei tunne, neitokakadu on todennäköisesti ylipainoinen. Mikäli harja taas tuntuu liiankin selvästi, saattaa lintu olla turhan laiha. Koska ristiselän viisi nikamaa ovat sulautuneet yhteen, eikä rintakaan ole järin joustava, ei neitokakadun selkä taivu. Sen sijaan sen kaula on erittäin notkea, ja neitokakadu nukkuukin useimmiten kasvot selän puolella, nokka upotettuna höyheniin.

Lintujen pääkoppa muodostuu yhteen sulautuneista luista ja on kiinni selkärangassa yhdellä nivelnastalla. Pääkallon tehtävä on suojata linnun pyöreänmallisessa aivokopassa olevia aivoja. Kallon silmäkuopat ovat erittäin suuret. Kallon pituus on 2,2-2,7cm.

Neitokakadulla ei ole hampaita, vaan nokka korvaa ne. Sen häntä, eli pyrstö on kiinnittynyt tynkämäiseen pyrstöluuhun, eli pygostyyliin. Eturaajoista on evoluution myötä kehittyneet siivet, joissa luurankoa tarkasteltaessa on vähäisesti samoja piirteitä kuin ihmisen kädessä. On esimerkiksi havaittavissa, että siivessä on kolme sormea: peukalo, keskisormi ja etusormi, joskin nämä ovat selkeästi hieman surkastuneet. Linnuilta löytyy vain kaksi kämmenluuta, kun taas ihmisellä niitä vastaavia ranneluita on kahdeksan.

Neitokakadun jalka on kehittynyt muiden lintujen tapaan hyvin monikäyttöiseksi osaksi. Jalan avulla neitokakadu liikkuu, istuu, rapsuttaa itseään ja voi jopa tarttua erilaisiin objekteihin. Reisiluu on hyvin lyhyt, ja polvi on piilossa sulkien seassa. Sääri ja jalkapöytä ovat pitemmät osat, jolloin linnuilla, toisin kuin nisäkkäillä, on taittumisen kannalta polven sijaan nilkka tärkeässä asemassa.

Olennainen osa jalan rakennetta on intertarsaalinen taive, joka on nilkan luiden yhteensulauma pohje- ja sääriluiden kanssa. Intertarsaalinen taive sijaitsee siis nilkan keskellä ja näkyy selkeästi paksumpana kohtana, joka muistuttaa ikäänkuin väärinpäin olevaa polvea. Neitokakadun intertarsaalinen taive ja jalan rakenne ovat sopeutuneet ketterään kiipeilemiseen, jolloin jalat ja nilkka ovat lyhyet.

Ruoansulatus

Neitokakadun sisäelimet

1. Ruokatorvi
2. Kupu
3. Rauhasmaha
4. Sappirakko
5. Paksusuoli
6. Rektum
7. Anus
8. Kloaakki
9. Munuaiset
10. Haima
11. Perna
12. Maksa
13. Lihasmaha (eli kivipiira)
14. Keuhkot
15. Ohutsuoli
16. Aivot
17. Selkäranka
18. Kilpirauhanen
19. Henkitorvi

Neitokakadu aloittaa ruokailun pureskelemalla ruokaansa suussaan. Sillä ei kuitenkaan ole hampaita, vaan sarveisaineesta koostuva nokka jauhaa ravinnon. Vaikka linnulla on sylkirauhaset, niiden eritettä ei voi verrata ihmisen tai muiden nisäkkäiden sylkeen.

Suusta ravinto kulkeutuu ruokatorveen. Ruokatorvessa on laajentuma, jota sanotaan kuvuksi. Varsinainen ruoansulatus alkaa siellä. Neitokakaduilla kupu on muiden papukaijalintujen tapaan pussimainen. Ruoka varastoituu kupuun hetkeksi, minkä jälkeen ravinto siirtyy vatsaan, joka on jakautunut rauhasmahaksi ja lihasmahaksi, eli kivipiiraksi. Myös rauhasmaha on ruokatorven laajentuma, joskin kupua paljon pienempi. Rauhasmahassa on limakalvoja, joiden suuret rauhaset erittävät ruoansulatusnesteitä.

Lihasmaha hienontaa vielä loputkin ruoasta sisäpintaansa peittävien sarveislevyjen avulla. Neitokakadun luonnolliseen ravintoon kuuluvat marjojen lisäksi erilaiset siemenet. Tämän vuoksi sen lihasmahan seinämät ovat erittäin vahvat ja paksut siltä varalta, jos nokka ei olisi jauhanut ruokaa riittävästi. Lihasmaha jatkuu ohutsuolena, jonka jälkeen tulee paksusuoli, josta lähtee linnun selän puolelle kaksi umpisuolta. Tämän jälkeen ruoansulatus päättyy kloaakissa, eli viemärisuolessa, josta sulatettu ravinto päätyy ulos virtsahapon ja ulosteen muodostamana paakkuna.

Sisäelimet

Neitokakadun ruumiin täyttävät suurimmaksi osaksi sydän, keuhkot ja ruoansulatuskanavan elimet.Linnuilla on nisäkkäiden tapaan kaksinkertainen, suljettu verenkierto. Herkkä ruoansulatussysteemi käsittää muun muassa kaksiosaisen mahalaukun ja nisäkkäitä lyhyemmän suolen. Hengityselimistöllä on suuri merkitys lentämisen tehokkuuteen liittyen.

Monet sisäelimet osallistuvat kuona-aineiden poistamiseen vartalosta. Lintujen maksa on nisäkkäisiin verrattuna suhteellisen suuri.

Hengityselimet

Lintujen keuhkoihin ja ilmapusseihin jakautuneet hengityselimet ovat hyvin pitkälle kehittyneet ja muokkautuneet, juuri oikeanlaisiksi lentämistä varten. Niiden kaasujen vaihto on todella tehokas ja tekee omalta osaltaan lentämisen mahdolliseksi.

Luurenkaiden suojaama, kurkunpäästä alkava henkitorvi jakautuu kahdeksi keuhkoputkeksi. Keuhkot itsessään ovat pienet, koostumukseltaan sienimäiset, eivätkä ne ole erityisen kimmoisat. Kahdeksi jakautuneet keuhkoputket kulkevat keuhkojen takapäähän, jossa toinen haara johtaa suolistoon, toinen puolestaan rintakehän takimmaisena olevaan ilmapussiin. Ilmapussit ovat lintujen kiehtova ominaisuus. Niiden tehtävä on toimia hengitettyjen kaasujen säilöntäpaikkana ja haihduttaa nesteitä. Kun nesteet haihtuvat, kykenee neitokakadu hallitsemaan jonkin verran ruumiinlämpöään ja estämään lämmön kohoamisen. Kun lintu hengittää, ilma virtaa keuhkojen läpi ilmapusseihin kylkiluiden ja rintalastan liikkumisen tahdissa käyden kahdesti kerrallaan verisuoniston läpi. Linnun lentäessä lihakset, jotka liikuttavat siipiä, aiheuttavat ilmapussien laajenemisen ja kutistumisen vuorotellen, jolloin ilma vaihtuu keuhkoista.

Neitokakadu Neitokakadu

Neitokakadu tarvitsee tehokkaan hengityselimistön ja hyvän lihaskunnon pystyäkseen huikeisiin lentosuorituksiinsa.
Kuva: Shutterstock / Omepl1

Lihakset

Neitokakadun hyvä lihaskunto on erittäin tärkeä, sillä muun liikkumisen lisäksi lihaksilla on erityisen tärkeä osa lentämisessä. Lihasten liike nimittäin välittyy jänteeseen, joka vastaa varsinaisesta siiven nostaliikkeestä lentäessä. Siiven nostamiseen osallistuva ja jänteeseen vaikuttava lihas on pieni rintalihas. Pienet rintalihakset sijaitsevat molemmin puolin rintalastaa. Ulompana pieniä rintalihaksia sijaitsevat suuret rintalihakset, jotka kiinnittyvät olkavarsiin vahvoilla nivelsiteillä. Suuret rintalihakset vastaavat siiven alaspäintyönnöstä ja tekevät näin raskaamman työn.

Höyhenpuku

Höyhenet ovat sarveismuodostumia, jotka ovat syntyneet ihon orvaskeden ja verinahan höyhennystyistä. Niiden tarkoitus on vartalon suojaamisen lisäksi toimia lämpöä ja nesteen haihtumista säätelevinä tekijöinä. Lisäksi höyhenet antavat neitokakadun vartalolle sille ominaisen muodon, joka helpottaa lentämistä. Allen (1981) on arvioinut, että untuvan, höyhenten ja sulkien määrä on aikuisella neitokakadulla 5 000-6 000 kappaletta.

Neitokakadu hoitaa sulkiaan päivittäin sukimalla niitä. Sen viimeisten pyrstönikamien paikkeilla sijaitsee rasvarauhanen, jonka tarkoitus on kohentaa sulkien kuntoa. Tämä ei kuitenkaan riitä pitämään sulkia kunnossa ikuisesti, vaan lintu uusii ne. Sulat alkavat tippua vähitellen, samalla kun uusia kasvaa tilalle. Tätä tapahtumaa nimitetään sulkasadoksi. Ensimmäinen sulkasato tulee noin puolen vuoden iässä ja toistuu seuraavan kerran noin vuotta myöhemmin. Sulkasato on neitokakaduilla säännöllinen prosessi, jonka alkamisen laukaisee esim. kilpirauhanen ja valo, joka vaikuttaa käpylisäkkeen kautta. Sulkasato alkaa siipien lentosulista. Kun siipisulkia ei enää tipu, alkaa vartalon ja pyrstön uusiminen, joka on valmis suunnilleen niihin aikoihin, kun viimeisinkin lentosulka on jo kasvanut takaisin siivessä. Toisinaan neitokakadun höyhenpuvusta voi sulkasadon aikana huomata tulevan esille piikkimäisiä ulokkeita. Nämä ovat höyhentuppia, jotka suojaavat kasvavia sulkia. Kun höyhentuppi vähitellen murtuu, uusi sulka pääsee vapaaksi. Sulkasato voi kestää jopa kuukausia ja sen aikana on suositeltavaa antaa neitokakadulle vitamiinikuuri. Koska lintujen aineenvaihdunta kiihtyy jopa 30 % sulkasadon aikana, vaatii lintu tuolloin valkuaisaineita, kivennäisiä, kalsiumia ja vitamiineja, erityisesti A-vitamiinia, tavallista paljon enemmän.

Linnun näkyviä höyheniä kutsutaan peitinhöyheniksi. Sulan keskiosa, eli ruoto, on vahvaa, kennomaista kudosta. Ruodon kummallakin puolen on höytyä. Se koostuu liistakkeista, jotka muodostavat sulan kärkeä kohti avautuvia suikaleita. Höytyliistakkeiden kyljissä on höytysäteitä, jotka puolestaan takertuvat toisiinsa pienten väkästen avulla ja pitävät näin höydyn yhtenäisenä. Jos väkäset irtoavat, neitokakadu sukii ne takaisin kiinni. Näin sulka saa kimmoisan, yhtenäiseltä vaikuttavan pinnan, joka hylkii vettä. Ruodon toisessa päässä olevaa höydytöntä osaa sanotaan kynäksi. Se on sisältä ontto ja sen kärjessä on pieni reikä, johon linnun ihossa oleva höyhennysty tunkeutuu. Tällä tavalla sulka on kiinni linnussa.

Peitinhöyhenten alla on alusuntuva, jonka tarkoitus on lähinnä säilyttää lämpöä. Untuvan höytyliistakkeet eivät ole toisissaan kiinni, mikä tekee ne pörröisiksi ja joustaviksi. Kun neitokakadu sukii tai pörhistelee itseään, tippuu sulkien joukosta toisinaan valkeita, pörröisiä palloja. Nämä pallerot ovat untuvaa.

Sulilla on myös merkittävä tehtävä lentämisessä. Kyynärsulat ja isot peitinhöyhenet kohottavat neitokakadua. Käsisulat tekevät lentämisen tehokkaammaksi ja antavat sille voimaa, lisäksi ne toimivat ohjaimina. Linnun peukaloon on kiinnittynyt erikoisia sulkia, jotka ovat levällään hitaan lennon aikana. Tätä osaa sanotaan pikkusiiveksi, eli alulaksi. Etureunassa on myös pienempiä peitinhöyheniä, jotka ottavat vastaan ilmanvastuksen. Neitokakadun pitkä kiilapyrstö toimii lentäessä peräsimenä ja tasapainoelimenä. Se levittäytyy komeaksi viuhkaksi, kun on tarkoitus laskeutua.

Neitokakadulla on kakadujen tapaan myös puuteriuntuvia, joiden tuottama pöly sekä suojaa että auttaa höyhenpukua eristämään vettä. Vielä ei ole selvitetty, onko sillä merkitystä D-vitamiinisynteesissä, mutta tätä pidetään mahdollisena. Luonnossa elävän neitokakadun sulat antavat sille suojavärin.

Syrinx

Syrinx on äänielin, jonka avulla lintu muodostaa äänensä. Sen voi löytää kohdasta, jossa linnun ilmatorvi haarautuu keuhkoputkiksi. Luumaiset renkaat muodostavat pienehkön kammion, jossa on limakalvon poimu. Tämä poimu on muodoltaan kuin puolikuu. Kun kalvoon kiinnittyneet lihakset saavat sen värähtämään, syntyy linnun ääni.

Laulutaito opetellaan osittain imitoimalla, mutta se on myös perimässä, joten jopa ihmisen hoivissa yksin kasvanut neitokakadukoiras oppii laulamaan.

Kuulo, haju ja maku

Lähes kaikki neitokakadun aisteista ovat erittäin kehittyneitä. Heikoimmaksi aistiksi jää haju, sillä hajukeskukset ovat pienet. Kuulo sen sijaan on tarkka. Usein neitokakadu nauttii erityisesti siitä, kun sitä rapsuttaa poskilaikun kohdalta, eli juuri korvan luota. Lintujen kaksiosaisen korvaan kuuluu ihmisen tavoin tärykalvo. Sen sijaan neitokakadulla ei ole korvalehteä. Sen korva on löydettävissä poskilaikun alta, jossa höyhenten koostumus on muuta höyhenpukua kuultavampi. Korvan rakenne muistuttaa nisäkkäiden vastaavaa. Neitokakadun kuuloaisti on tarkka, sillä luonnossa lintujen on kuultava lajitoverin huudot kauemmiltakin etäisyyksiltä. Jeffrey Massonin mukaan linnut kykenevät erottelemaan ihmistä kymmenen kertaa paremmin erilaisia äänten kestoja ja täten kuulemaan yhden intervallin aikana kymmenen nuottia, kun ihminen kuulee vain yhden.

Lintujen aivoissa on hajukäämit, mutta kuten muilla papukaijoilla, myös neitokakaduilla itse hajuaisti on melko heikko (Masson 1995). Makuaistissakaan ei lie kehumista. Makunystyjä on neitokakadun suun ala- ja yläosassa, kurkussa ja jonkin verran kielessä (Forbes, 2007). Määrällisesti nystyjä on melko vähän, mutta toisaalta linnuilla tuntuu silti olevan joitakin lempiruokia, joten jonkinlainen erilaisten makujen aistiminen kuuluu silti neitokakadun ominaisuuksiin.

Neitokakadun näkö

Neitokakadun näkö on loistava, itse asiassa tarkempi kuin ihmisellä. Neitokakadun silmät ovat mukautumiskykyiset ja toimivat toisistaan riippumatta, ja verkkokalvoon syntyvä kuva on erittäin valoisa ja suuri. Lisäksi se, että neitokakadun silmät ovat pään sivuilla, tarjoavat laajemman näkökentän, vaikkakin pieni osa edestä jää sokeaksi kohdaksi. Tämäkin korvautuu kaulan taipuisuudella.

Lintujen silmässä on viuhkalisäke, eli kampa, joka yhdistää lasiaisen ja näköhermon. Ala – ja yläluomen lisäksi linnuilla on vilkkuluomi, joka työntyy silmän sivusta kohti sen keskustaa sarveiskalvon päälle. Ihmisen näkö on trikromaattinen, eli meillä on kolmea tappisolutyyppiä Neitokakadujen näkö on tetra- tai jopa pentakromaattinen. Se tarkoittaa sitä, että niillä on tappisoluissaan vähintään yksi väriulottuvuus enemmän ihmisiin verrattuna: linnut näkevät meille tavallisten punaisen, vihreän ja sinisen valon lisäksi myös ultraviolettivärit. Arvellaan, että sen päälle ne voivat nähdä myös sellaisia värejä, joista meillä ei ole edes mitään tietoa. Linnun sarveiskalvo läpäisee lähi-UV:a 230 nm:iin asti. Lyhytaaltoisempi UV olisikin jo vaarallista (Viitala, 2003). UV-värien aistiminen tulee käyttöön erityisesti sulkapuvun suhteen. Sulkapuvuissa on erilaisia UV:ta heijastavia sekä absorboivia kuvioita, joilla voi olla merkitystä esimerkiksi parinmuodostuksessa. Aistia käytetään myös ravinnon löytämiseen. UV-värien näkemisen parantamiseksi neitokakaduille olisi tärkeää tarjota UV-lamppu, eli lintulamppu.

Lintulamppu vaikuttaa muun muassa...
- Liikkeen hahmottamiseen
- Kommunikaatioon
- Kalsiumin imeytymiseen
- Ruokailuun
- Poikasten sukupuolijakaumaan

Neitokakadut kykenevät havaitsemaan yli 1,200 kuvaa sekunnissa (Forbes, 2007). Vertailun vuoksi ihminen taas näkee noin 20 kuvaa samassa ajassa, hämärässä valaistuksessa vielä vähemmän. Neitokakadu on taitava lentäjä, jolle koordinaatiokyky on tärkeää. Pikkuaivot, jotka kontrolloivat tällaista liikkeiden yhteensovittamista, ovatkin hyvin kehittyneet. Lemmikkineitokakadulle on tarjottava riittävästi valoa, jotta se kykenee hyödyntämään näkökykynsä.

Lähteitä:
Häkkilintujen tutkiminen, sairaudet ja hoito, 1991, Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, Opintomonisteita 13 (Kristiina Kontio-Jalanka, Harry Jalanka

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved