banneri

Kasvattamisesta

Neitokakaduja voi pesittää kuka tahansa, eikä se vaadi sen suurempia lupia tai muuta vastaavaa. Satunnaisesti pesittäminen voi olla mukava tapa rikastaa harrastusta! Mikäli kuitenkin haluaa alkaa kasvattaa säännöllisesti, tuleekin toimintaan mukaan paljon huomioonotettavia seikkoja.

neitokakadun kasvattaminen

Saksalaisen kasvattaja Otto Lutzin saamia palkintoruusukkeita näyttelyistä.

Neitokakaduja voidaan pesittää oman halun mukaan melko lailla miten vain, mutta satunnaisuudella harvemmin saavutetaan erityisempiä tuloksia. Vaikka teoriassa kuka tahansa voi nimittää itseään kasvattajaksi vaikka vain yhden ainoan poikasen jälkeen, on harrastajien keskuudessa epävirallisesti vakiintunut kaksi eri termiä, pesittäjä ja kasvattaja, joista ensimmäinen kuvaa satunnaisempaa toimintaa - ja jälkimmäinen säännöllistä, virallisempaa ja ammattimaisempaa otetta neitokakadun lisäännyttämiseen. Kun puhutaan pesittäjä-kasvattaja -erottelun mielessä "kasvattajasta", ei enää riitä, että etsitään vain hienon värinen lintu ja pistetään se yhteen ensimmäisen vastaan tulevan kumppanin kanssa. Kasvattaminen vie aikaa, vaatii todellista miettimistä, suunnittelua, ratkaisuja, kykyä poistaa yksilöitä pesityksestä ja todennäköisesti enemmän rahaa, sillä valioluokan linnut - joita tosin on lähinnä ulkomailla - maksavat enemmän ja niiden aikaansaaminen ja ylläpitäminen mahdollisimman moitteettomasti kustantaa.

Tällä sivulla toimin kasvattaja-pesittäjä -erottelun mukaisesti, jolloin tarkoitan kasvattajalla sellaista ihmistä, joka tuottaa säännöllisesti useammalta parilta poikasia ja pyrkii johonkin tavoitteeseen, esimerkiksi ihanteelliseen vartalonmuotoon, väritykseen tai matkimislahjoihin. Neitokakadun kasvattajalla on oltava yleistä kokemusta lajista useiden vuosien takaa, hänen on tunnettava lajinsa tausta, käyttäytyminen, vaatimukset ja geneettinen puoli, osattava karsia jalostuksesta siihen kelpaamattomat yksilöt pois ja tiedettävä ero käyttölinnun ja jalostuslinnun välillä. Hyvä kasvattaja ei lähde edes yrittämään sukusiitosta, ellei tiedä mihin on todella ryhtymässä. Lisäksi hänen on hyvä osata antaa linnulle ensiapua hätätilanteessa. Lisäksi hyvä kasvattaja osaa tasapainotella yhteisen hyvän ja yksilön hyvän välillä, toimien eettisesti ja eläimen hyvinvointiin tähdäten.

Kasvattajan tavoite on usein jalostaa kasvattamaansa lajia standardien mukaiseksi. Jalostaminen on sitä, että pyritään parantamaan lajin ominaisuuksia yhdistämällä keskenään sellaiset linnut, joilla on sellaisia ominaisuuksia, jotka halutaan siirtää jälkikasvulle. Jalostaminen on siis ihmisen tietoisesti aikaansaamaa evoluutiota.

neitokakadun kasvattaminen

Kasvattaja...

1) ...pitää yllä ja päivittää kasvatussuunnitelmaa, joka kertoo, mihin hän pyrkii.

2) ...kirjaa ylös jokaisen poikasen ja tämän tiedot.

3) ...pitää esimerkiksi päiväkirjaa pesityksistä, niiden sujumisesta, poikasten kehityksestä yms.

4) ...antaa lintujensa levätä säännöllisesti, mikä osaltaan auttaa poikasten laadun parantamisessa.

5) ...tiedostaa lajinsa standardit ja pyrkii niitä kohti.

Jalostuslintu on sellainen lintu, jolla on jokin hyvä ominaisuus. Tämä ominaisuus voi olla vaikkapa hyvä koko, ihanteellinen töyhtö, onnistunut väritys tai puhumiseen ja temppuihin liittyvä älykkyys. Mitä useampi ihanteellisista piirteistä linnussa esiintyy, sen parempi se on jalostuskäyttöön. Jalostuslinnun on oltava terve, sillä sen jälkikasvun oletetaan elävän pitkän, hyvän elämän. Kuvassa pesityspönttöjä, joista aktiivisiin on kiinnitetty lomake, johon voi merkitä emojen ja poikasten tietoja.

Neitokakadu, joka ei varsinaisesti täytä täydellisesti mitään ihannoitua ominaisuutta, voi olla aivan yhtä rakas omistajalleen, kuin valioyksilö toiselle. Suurin osa maan neitokakaduista onkin ensisijaisesti perheenjäseniksi tarkoitettuja lemmikkejä. Suomessa olisikin omasta mielestäni panostettava entistä enemmän nimenomaan hyväluonteisiin emoihin.

Kuinka lintuja voi yhdistellä?

Ulkosiitos

Ulkosiitos tarkoittaa sitä, että vanhemmiksi valitun pariskunnan linnut eivät ole toisilleen sukua. Ulkosiitoksen paras puoli on usein terveempi, erittäin laaja geneettinen pohja, mutta huonona puolena ei tuloksia voida ennustaa, eikä voida pyrkiä yhtä hyvin tiettyyn ominaisuuteen. Jälkeläisten laaduksi tulee vanhempien keskiarvo, eli ulkosiitos saattaa olla hidas ja arvaamaton väylä, ellei emojen sukuja tiedetä tarkemmin sukupolvia taaksepäin. Toisaalta ulkosiitos tekee perinnöllisten uusien sairauksien esiintulon todennäköisyydestä paljon pienemmän kuin esimerkiksi sisäsiitos - ja juuri tästä syystä ulkosiitos on Suomessa eniten käytetty tapa pesittää neitokakaduja ja ainoa, johon suomalaiset lintuyhdistykset kannustavat.

Sisä- eli insestisiitos

Välitöntä sukua toisilleen olevat linnut yhdistetään, esimerkiksi isä ja tytär, äiti ja poika tai sisarukset. Sisäsiitos on tuomituin ja riskialttein yhdistelytapa, joka perustuu siihen, että läheisen suvun linnut kantavat piilossa, eli heterotsygoottina, samanlaisia alleeleita, jotka tulevat esiin visuaalisesti jälkeläisellä. Monissa värimuodoissa on kehittelyn varrella turvauduttu sisäsiitokseen. Sisäsiitoksen huono puoli on sama kuin hyvä puoli - piilossa olevien alleelien periytyminen näkyväksi: homotsygorian (geenien kahdentumisen) lisääntyminen. Vaikka hyvät ominaisuudet tulevatkin ilmi linnuissa, näin käy myös haitallisille mutaatioille. Esimerkiksi jokin sairaus, joka pysyisi naaraslinnulla piilossa normaalisti, voikin tulla poikaselle näkyväksi, jos naaras yhdistetään veljeensä, joka kantaakin samaa vaarallista alleelia.

Sukusiitos

Sukusiitos on lähellä sisäsiitosta, mutta sillä viitataan laajempaan yhdistelyyn. Sukusiitoksessa sukutaulussa kertautuu useampi sukulainen. Sukusiitokseksi lasketaan esimerkiksi serkkujen yhdistäminen. Sukusiitos on myös laajempi käsite, jolla viitataan yleisesti sellaiseen yhdistelyyn, jossa vanhempien välillä on jonkin tason sukulaisuusside.

Linjasiitos

Linjasiitoksessa vanhemmat linkitetään johonkin tiettyyn, ominaisuuksiltaan erityisen hyväksi havaittuun esivanhempaan. Eli toisin sanoen vanhemmilla on jokin yhteinen, kaukaisempi sukulainen. Kaukaista sukua olevat linnut yhdistettäessä tapahtuu ns. heteroosi-ilmiö , jossa edulliset alleelit dominoivat haitallisia alleeleita ja jättävät ne piiloon, jolloin syntyneen pesueen ominaisuudet ovat vanhempiensa keskiarvoa paremmat. Linjasiitos eroaa sisäsiitoksesta siten, että linjaversio on lievempää ja siten, että linjasiitoksen geenipohja on laajempi.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved