banneri

Neitokakadun muna ja sen läpivalaisu

Ensisilmäyksellä linnun muna vaikuttaa melko yksinkertaiselta asialta. Muna kätkee sisälleen kuitenkin sarjan tapahtumia, joihin vaikuttaa useampi erilainen osanen, joista kullakin on oma suojaava, ilmastoiva tai ravitseva tehtävänsä matkalla, jonka päämääränä on pieni elävä neitokakadunpoikanen.

Voisi luulla, että kasvattaja kykenee vain arvailemaan, mitä valkoisen kuoren sisällä tapahtuu. On kuitenkin muutama konsti, jolla ihminen pääsee tutkimaan sitä, mitä munassa tapahtuu. Munan kuoren ja sisällön tulkitseminen on hyödyllinen taito kasvattajalle, joka haluaa tietää, montako munaa kuoriutuu tai miksi jokin hedelmöitynyt muna ei kuoriutunutkaan.

Tämä nelipäiväinen muna on hedelmöitynyt, mikä näkyy leviävinä verisuonina. Pieni punainen möykky keskellä munaa on tuleva poikanen. Jos tässä vaiheessa läksynsä lukenut kasvattaja voi kertoa esimerkiksi sen, että tästä poikasesta tulee tummasilmäinen.

Seurauksia ymmärtääkseen on hyvä tietää myös syyt. Niinpä on viisasta ottaa katsaus ensimmäisenä siihen, millainen on neitokakadun normaali muna ja kuinka se toimii.

Neitokakadun munan rakenne ja kulku

Muna on paikka, jossa linnunpoikanen kehittyy. Normaali neitokakadun muna on noin aikuisen sormenpään kokoinen, keskimäärin 27 x 20 mm ja painaa viisi grammaa. Ennen kuin hedelmöityminen ja solun muuttuminen varsinaiseksi munaksi voivat tapahtua, on munasolun muututtava keltuaisrakkulaksi, eli follikkeliksi. Keltuaisrakkula siirtyy munanjohtimen suppilomaiseen päähän, jossa se hedelmöityy. Valkuainen muodostuu magnumissa, minkä jälkeen munan alku siirtyy isthmukseen, rauhasalueeseen, jossa puolestaan syntyvät kuorikalvot. Tämän jälkeen on vuorossa kohtu. Kohtu muodostaa kuoren, joka neitokakadun munassa on puhtaanvalkoinen. Valmis muna siirtyy linnun vaginan, eli emättimen kautta kloaakkiin, eli yhteissuoleen, ja kloaakista viimein ulos.

Tässä kaikessa kuluu suunnilleen vuorokausi, mistä johtuu se, että naaras munii munat yleensä joka toinen päivä. Mikäli muna siirtyy läpi liian nopeasti, saattaa ruskuainen jäädä kyydistä, eikä munasta voi kehittyä mitään. Muna jää tällöin myös pienikokoiseksi. Mikäli muna taas viipyy liian kauan, saattaa keltuaisia tullakin kaksi, jolloin saattaa syntyä jopa kaksoset! Kaksoset sisältävä muna on vuorostaan selkeästi normaalia kookkaampi, jopa 8 gramman tienoilla. Joskus munan koko voi vaihdella myös muista syistä. Joillakin uudemmilla värimuodoilla on havaittu munien ilmenevän toisinaan keskimääräistä pienikokoisempina. Munien tulisi olla saman poikueen sisällä suunnilleen samankokoisia. Jos munissa on suuria poikkeamia koossa tai muodossa, tarkkaile tilannetta ja naaraan vointia. Jos naaras on jo iäkkäämpi, voi munien ulkonäön runsas vaihtelu olla merkki pesimäeläkkeen lähestymisestä.

Rakenteellisesti muna kostuu yksinkertaisesti sanottuna valkuaisesta ja keltuaisesta, sekä niitä suojaavasta kuoresta, joka on kevyt, mutta kestävä. Muna sisältää kaiken, mitä poikanen tarvitsee ennen kuoriutumistaan. Lisäksi siinä on useampia kerroksia, joiden tehtävä on estää munan pilaantuminen.

1. Kutikula
Kutikula on munan ulommainen osa, eräänlainen vahaus, joka koostuu lähinnä proteiineista. Sen tehtävä on estää mikrobien ja veden pääsy munan sisälle.

2. Kuori
Kuori on suojaava kerros, joka koostuu fosforista ja magnesiumista, sekä suurimmaksi osaksi pilarimaisesti muodostuneesta kalsiumista. Pilareiden välissä on ilmakanavia, joiden tehtävä on haihduttaa vettä ja toimia ilmastointina.

3. Kuorikalvot
Kuorikalvojen tehtävä on estää sellaisten mikrobien, jotka ovat kutikulasta huolimatta päässeet kuoren ilmakanavia pitkin munan sisälle, pääsy eteenpäin. Kalvot koostuvat lähinnä proteiinista ja niistä ulommainen on hivenen paksumpi.

4. Ilmatasku
Kun muna on munittu, sen sisältö kutistuu hieman jäähtymisen vuoksi. Tästä johtuen sen tylpempään päähän muodostuu ilmatila.

5. Valkuainen
Valkuainen on pääasiassa erilaisista proteiineista koostuva nelikerroksinen osa, jonka tarkoitus on estää munaa pilaantumasta tuhoamalla mikrobien kasvu.

6. Keltuainen
Keltuainen, eli ruskuainen on alkion ravinto. Jos mikrobit ohittavat kaikki muut esteet ja pääsevät keltuaiseen, muna pilaantuu. Keltuaista ympäröi keltuaiskalvo.

Munan läpivalaisu

Naaras voi säilöä koiraan spermaa jopa kaksi viikkoa, mutta jokainen muna ei aina hedelmöity. Jo muutamissa päivissä voi erottaa hedelmöityneen munan hedelmöitymättömästä. Ulkomailta on saatavilla läpivalaisuun tarkoitettuja laitteita, mutta valaisun voi tehdä myös kotikonstein. Tarvitset valon, joka on todella kirkas. Ihanteellinen on pieni kynälamppu, mutta saman asian ajaa myös hyvä taskulamppu tai pöytälamppu. Jos lamppu on kovin suuri, peitä se pahvilla, johon on tehty suunnilleen pikkusormenpään kokoinen reikä. Valon on osuttava munaan terävästi ja pienellä alueella.

Valo ei saa olla liian kuuma, jottei se aiheuta munalle vahinkoa. Jos lamppu tuottaa paljon lämpöä, suorita läpivalaisu nopeasti.

Pimennä huone, laita valaisemiseen tarkoitettu lamppu päälle ja aseta muna valopisteen kohdalle. Kun katsot munaa, valo tulee sen takaa ja läpäisee sen. Voit valaista munat silloin, kun niitä on haudottu aktiivisesti kolme tai neljä päivää. Jo silloin pitäisi valoa vasten munan läpi näkyä joitakin verisuonia, jos muna on hedelmöitynyt. Tästä eteenpäin verisuonet alkavat lisääntyä huimaa vauhtia ja poikanen kehittyy vikkelästi. Älä koske muniin pesinnän loppuvaiheessa.

Jos munia ei ole valaissut aikaisemmin, voi harjoitella esimerkiksi kananmunalla, jotta saa tuntuman siihen, miltä hedelmöitymätön muna näyttää. Neitokakadun muna on kuitenkin huomattavasti pienempi. Muista pitää kätesi puhtaina käsitellessäsi munia!

Läpivalaisun tulkitseminen

Vastamunittu muna on on ulkoapäin katsottuna väriltään hyvin hailakasti lohenpunertava. Jos se on hedelmöitynyt, se saa vitivalkean kuoren myöhemmin. Läpivalaistessa vastamunittu muna on kuultava ja hehkuu keltaisena, eikä sisällä näy vielä suonia. Keltuaisen voi nähdä munasta kevyesti tummempana osana ja sen tulisi sijoittua suunnilleen munan keskelle ensimmäisinä hetkinä. Tämän kuvan hieman yli vuorokauden vanhaa munaa on alettu hautoa ja vaikka verisuonia ei vielä näy, se hyvin todennäköisesti on hedelmöitynyt, koska tummentuma on kääntynyt munan tiettyä seinää kohti - ja alkio kääntyy lämmönlähdettä kohden.



Hedelmöittymätön
muna muistuttaa vastamunittua munaa. Sen kuori on hieman ohuemman näköinen ja jää punertavammaksi. Läpivalaistessa hedelmöittymätön muna on kuultavan keltainen, eikä sisällä näy juurikaan mitään merkittävää: vain ilmatasku ja keltuainen.



Hedelmöitynyt muna saa vitivalkoisen kuoren. Keltuainen laajenee koko munan laajuiseksi ilmataskua lukuunottamatta, ja munassa oleva alkiolevy alkaa kasvattaa verisuonia munan sisälle. Suunnilleen kolmantena tai neljäntenä päivänä hautomisen aloittamisesta voidaan havaita ensimmäiset suonet. Sydän alkaa kehittyä ja lyödä hyvin varhain. Viidenteen päivään mennessä alkio on kasvanut tulitikun pään kokoiseksi. Muutamassa päivässä muna on sisältä tummunut voimakkaasti tummanpunaiseksi, ja vaaditaan kirkas valo, jotta sisältö voidaan nähdä selkeämmin läpivalaisussa.


Munaan kuollut neitokakadun poikanen voidaan tunnistaa päällepäin siitä, että muna on jo ensisilmäyksellä tummempi, sillä sisältö on alkanut pilaantua. Sen pinnalla saattaa olla myös pilkkuja merkkinä siitä, että bakteerit ovat päässeet kuoren läpi. Tuhoutuvan munan kalvot alkavat irrota kuorista, mikä näkyy epämääräisinä laajenevina tummempina alueina, ikään kuin kuori olisi joistakin kohdista ohuempi.

Revennyt ilmatasku näkyy läpivalaisussa ilmakuplina munan sisällä. Valkuaissiteet, jotka pitävät alkion stabiilina, ovat kiinnittyneet ilmataskun toiseen puoliskoon ja vaurioitunut tasku löystää myös valkuaissiteet. Tällaisesta munasta ei kehity poikasta ja mikäli sisällä on ollut jo poikanen, vaurioitunut ilmatasku johtaa alkion ennenaikaiseen kuolemaan.

Kuoren tulkitseminen


Vaaleanpunertava = Vastamunittu tai hedelmöitymätön
Tuore muna on sisältään kirkkaan värinen ja hieman vaaleanpunertava. Sen keskellä on usein kellertävää. Jos muna näyttää tältä vielä viikon jälkeen hautomisesta, se on todennäköisesti hedelmöitymätön.




Valkoinen = Hedelmöitynyt
Tuore muna on ensin vaaleanpunertavan sävyinen, mutta kuoren kuivuessa kunnolla se muuttuu selkeästi valkoiseksi. Ero on joskus melko hienovarainen, mutta selkeämmissä tapauksissa voidaan olettaa, että vaaleammat munat kantavat sisällään poikasen.


Pilkkuja tai tummentumia = Pilaantumisen merkkejä
Jos kuoressa näkyy pilkkuja tai tummentumia, munasta ei todennäköisesti tule enää mitään. Laikut kertovat bakteerikasvustoista ja pilaantumisen merkeistä. Munassa olevat tummentumat eivät ole sama asia kuin likatahrat, joita kuoren pintaan voi joskus jäädä naaraan puskiessa sitä ulos. Tyypillistä on, että kuoren pinnassa voi olla etenkin ensimunijoilla pieni määrä verta tai ulostetta. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä munan kehityskelpoisuuden kannalta.


Munan pinnalla karkeaa tekstuuria = Kalsiumsakkaa

Munan kuoren pinnalla näkyvä ja tuntuva karkea tekstuuri on kalkkikertymää, joka kielii siitä, ettei emolla ole ollut riittävää kalsiumlähdettä munien tuottamista varten.


Kierrekuviointi = Kalsiumin puutos

Kohdusta lähtevä muna pyörii akselinsa ympäri. Puutteet kalsiuminerityksessä kuoren kehitystä varten saattavat johtaa siihen, että kuoreen tulee ohuempia kohtia, mikä näkyy viistosti kulkevana kierrekuviointina munan ympärillä.

Säröjä kuoressa reilusti ennen kuoriutumista = Kolhiintuminen
Jos kuoressa on säröjä, muna on saanut kolhun jostain. Jos särö on pistomallinen, se on voinut tulla esimerkiksi emon kynnestä. Jos särö on tuore, eikä siitä vuoda nesteitä, voit paikata sen pienellä palalla teippiä ja sen päälle kerroksella liimaa - tämä voi vielä pelastaa poikasen. Viimeisellä viikolla kolhiutunut muna saattaa olla paikattavissa, vaikka pieniä määriä nestettä olisikin vuotanut. Muussa tapauksessa bakteerit yleensä pääsevät munaan ja pilaannuttavat sen.

Munan seinämässä laaja, tummempi alue = Kuorikalvo on irtoamassa
Laaja, hiukan repaleisella reunalla varustettu tummentuma munan pinnassa kielii siitä, että muna on pilaantunut ja kalvo alkaa irtautua kuoresta. Kuori näyttää ohuemmalta ja siksi tummemmalta.

Ruosteenpunertava tummentuma = Rikkoutunut verisuoni
Jos munan kuoren läpi paistaa punertavana kuultava tummentuma, se voi olla merkki siitä, että verisuoni on saanut ruhjeen ja vaurioitunut. Jos itse kuori on vahingoittunut, on kuoren rikkova tekijä todennäköisesti rikkonut myös verisuonen, mutta mikäli kuori on vahingoittumaton, saattaa vaurioitunut suoni kieliä siitä, että poikanen on asettunut munassa virheellisesti. Poikanen ei tällöin yleensä kykene kuoriutumaan.

Kokonaisuudessaan tummentunut kuori ja tumma möykky sisällä = Munaan kuollut poikanen (DIS)
Jos munan kuori on tummentunut epämääräisen tumman näköiseksi ja lisäksi sisällä on tumma möykky, on munassa todennäköisesti alkio, joka on syystä tai toisesta menehtynyt. Englanninkielisillä foorumeilla kuulet joskus myös käytettävän lyhennettä DIS, Dead In Shell (= "kuollut kuoren sisällä"). Syitä alkion varhaiselle kuolemalle voi olla esimerkiksi
- vääränlainen lämpötila
- emojen laiska hautominen ja kehityksen pysähtyminen
- kylmettyminen muusta syystä (poikanen erityisen herkkä tälle 15-16 vuorokauden iässä)
- munan ravistuminen ja täten poikasen vaurioituminen
- liian vähäinen tai liian korkea kosteuspitoisuus
- kastunut pönttökuivike
- bakteerit ovat läpäisseet munan kuoren
- säröt tai muut vauriot kuoressa
Koska myös vähän ennen kuoriutumista muna voi näyttää tummemmalta ja koska kuoriutuneet poikaset saavat lämpöä ja tukea kuoriutumattomista munista, ne kannattaa jättää paikalleen vielä joksikin aikaa. Jos sinulla on kuitenkin reilusti yli kolmiviikkoinen muna, joka näyttää tältä, on alkion kehitys valitettavasti pysähtynyt ja poikanen menehtynyt, eikä kuoriudu.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved