banneri

Parittelusta poikasiin

Kun sopiva pari, tarvikkeet ja ruokavalio ovat kunnossa, on aika laittaa pesäpönttö tarjolle! Melko pian alkaakin paritteleminen, mutta matkalla parittelusta luovutusikäisiin poikasiin tapahtuu vielä kaikenlaista.

Pöntön tutkiminen ja "remontointi"

Neitokakadukoiras kosii naarasta.

Kun pönttö laitetaan häkkiin, se on todennäköisesti koiras, joka lähtee ensimmäiseksi tutkimaan sitä. Aluksi tutkiminen voi olla vain sitä, että koiras istuu sisääntuloaukon orrella ja kurkistelee sisään. Pimeä kolo on etenkin ensipesijöille aluksi jännittävä paikka, joka on tarkastettava vaarojen varalle, mutta lopulta vaistot ohjaavat neitokakadun hyppäämään pesään sisälle. Tämän jälkeen koiras heittelee pehmikkeitä ympäriinsä ja tamppaa ne, sitten sotkee ne jälleen ja nakertelee sisääntuloaukkoa. Vaikuttaa siltä, kuin se tekisi suurenkin sisustustyön, ennen kuin esittelee pesäpöntön neitokakadunaaraalle. Monesti koiraat alkavat laulaa pöntön saamisen jälkeen kosiolaulua. Seuraavaksi naaras tulee pöntön lähelle. Se tekee omat mahdolliset järjestelynsä, joten pesäpuruja voi huiskiintua pöntön ulkopuolellekin.

Pesän tutkailussa voi mennä joskus useampikin päivä, ensipesijöillä viikkojakin. Tottunut pesijä sen sijaan saattaa hypätä sisään, tehdä pikaremontin ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen, varsinaiseen asiaan, eli paritteluun.

Parittelu

Yleensä neitokakadut sitoutuvat toisiinsa ensin, ennen kuin parittelevat, mutta toisinaan jo ensitapaamisella hypätään suoraan asiaan. Parittelun aloitteentekijä voi olla oikeastaan kumpi tahansa, koiras tai naaras. Jos se on koiras, se alkaa ravata ilmavin harppauksin orrella ensin yhteen suuntaan ja pysähtyen, sitten toiseen suuntaan ja jälleen pysähtyen. Koiraan töyhtö on painettuna alas ja se saattaa jauhaa nokallaan kuin maiskutellen. Siipensä se on levittänyt kevyesti, hieman samalla tavalla kuin esittäessään kosiolalua. Jos naaras on myös halukas paritelemaan tai mikäli se kutsuu itse koiraan parittelemaan, se kumartuu vaakatasoon ja yleensä värähtelee päästäen samalla hentoa purputtavaa ääntä tai vikinää. Jos sekä koiras että naaras ovat halukkaita, koiras tulee naaraan luo ja nousee seisomaan naaraan selkään. Koiras nojaa hieman taaksepäin niin, että pyrstöt siirtyvät lomittain, ja alkaa heilautella omaa pyrstöään puolelta toiselle vispaavalla liikkeellä. Neitokakaduilla, kuten monilla muillakaan linnuilla strutseja ja joitakin vesilintuja lukuun ottamatta, ei ole näkyviä sukupuolielimiä, vaan linnut ovat tässä vaiheessa yhdistäneet kloaakkinsa eli peräaukkonsa, ja sperma siirtyy koiraan kloaakista naaraan kloaakkiin. Ensiparittelijoilla homma ei aina mene ihan putkeen, vaan on luonnollista, että koiraat sutivat aluksi naaraan siipeen tai jopa päähän, seisten aivan väärin päin. Ajan kanssa parit yleensä oppivat parittelemaan, joten ei kannata huolestua, jos aluksi pesitysparisi ei ihan hallitse hommaa.

"Oisko mitään, beibe?" Neitokakadukoiras esittää kosioelekieltä kumartuneelle naaraalle.

Neitokakadukoiras kutsuu paritteluun

Muniminen ja hautominen

Neitokakadu munii tavallisesti 4-7 munaa, joiden hoitamiseen molemmat vanhemmista osallistuvat. Naaras laskee ne usein varhain aamulla. Koiras hautoo tavallisesti päivisin, naaras öisin. Linnut pidättelevät ulostettaan ollessaan pöntössä, joten uloste voi joskus hieman haista hautomisen aikana.

Munia ei tehdä kaikkia kerrallaan, vaan ne ilmestyvät päivästä kolmen päivän välein. Kaikki munat eivät kuitenkaan ole aina hedelmöityneitä. Hautoma-aika on jokaisen munan kohdalla tavallisesti kahdenkymmenen vuorokauden tienoilla, yleensä vähemmän. Koska poikaset on munittu hieman eri aikaan, ne myös kuoriutuvat eri aikaan.

Hautomisen aikana lintujen annetaan olla mahdollisimman rauhassa. Ruokkimisessa ja siivoamisessa olisi hyv√§ noudattaa tietty√§ s√§√§nn√∂llisyytt√§, jotta linnut tiet√§v√§t odottaa, milloin niit√§ h√§irit√§√§n. √Ąl√§ koskaan kurki p√∂ntt√∂√∂n ellei ole todella tarpeellista! Etenk√§√§n kun vanhemmat ovat siell√§. Mik√§li teet n√§in stressaat vanhempia. Emot osoittavat uhkailun merkkej√§ s√§hisem√§ll√§ ja keinumalla sivusuunnassa huojuvasti, sulat p√∂rr√∂ll√§√§n. Vanhempien stressaantuminen johtaa hyvin herk√§sti nyppimiseen.

Vaara! Etenkin nuorilla naarailla ja ensimunijoilla muna voi juuttua kiinni. Tällöin lintu tulee usein pois pöntöstä ja istuu häkin pohjalla sulat pörrössä, vaikuttaen tuskaiselta. Ehdoton hätätoimenpide on lamppu, joka suunnataan häkkiin siten, että lämpötila saadaan kohoamaan 33 asteeseen. Tällöin kouristuksen pitäisi laueta. Mikäli munaa ei saada pois, lintu kuolee. Vielä hengenvaarallisempi tapaus on, jos muna rikkoutuu naaraan sisään. Jos epäilet näin käyneen, käänny välittömästi eläinlääkärin puoleen!

Munan läpivalaisu

Kun muna on noin 4 päivää vanha, siitä voi jo melko varmasti kertoa, onko se hedelmöitynyt. Tässä lyhyesti kerrottuna, miten tunnistat, onko poikasia tulossa.

Lue lisää munien läpivalaisusta ja läpivalaisun tulkinnasta!

Tarvitset:

Kirkkaan lampun
Pahvia
Sakset
Teippiä

Leikkaa pahviin noin sormenpään mentävä aukko, ehkä hieman pienempi. Kiinnitä pahvi lamppua vasten niin, että se voi valaista vain reiästä.

Ota muna varovasti, kun vanhemmat ovat poissa pöntöstä. Vie se reiän kohdalle valoon. Jos munassa näkyy selkeitä verisuonia, se on hedelmöitynyt. Jos se kuultaa kellertävänä, se on hedelmöitymätön. Kun muna vanhenee, verisuonia tulee lisää, kunnes ne ovat yksi tiivis möykky, eikä niitä enää erota. Sitten kehittyy poikanen. Siksi tarkastaminen on hoidettava sopivan ajoissa.

munan läpivalaiseminen

Poikaset

Kun munasta kuuluu hentoa piipitystä, poikanen on kuoriutumassa. Poikaset kuoriutuvat siinä järjestyksessä, kun ne on munittu. Munien laskemisen aikavälin takia myös poikasten joukosta löytyy ikäeroa. Jos poikasia on paljon, eron etenkin poikueen vanhimman ja nuorimman linnun välillä voi huomata hyvin selkeästi.

Vasta kuoriutunut poikanen painaa n. 5 g, on täysin sokea ja sen untuva on vielä märkä. Muutamassa tunnissa se kuivuu, jolloin poikasta suojaa keltainen untuvapörrö. Psittasiinivaikutteisilla väreillä poikasuntuvan väri voi olla vaaleampi, valkokasvolla esimerkiksi kokonaan valkoinen. Nahan läpi näkee muutamien päivien iässä jo hieman väritystä, esimerkiksi harlekiinit tunnistaa siitä, että siiven yläosa on harmaa, mutta kärjessä voi olla tulevien lentosulkien kohdalla vaaleita sulankasvupaikkoja. Poikaset raottelevat silmiään noin kahdeksannen päivän tienoilla ja yleensä kymmenen päivän iässä silmät ovat kokonaan auki. Tässä vaiheessa poikasen sulat ovat alkaneet jo työntyä nahasta vahamaisina piikkeinä. Tämä on myös se ikä, jolloin poikaset rengastetaan. Noin parin viikon iässä sulat ovat jo selvästi alkaneet kuoriutua piikkisuojuksistaan. Kolmiviikkoiset poikaset ovat jo selkeästi linnun näköisiä, vaikka osa vahatupista ei olekaan vielä kuoriutunut sulkien ympäriltä.

Kuukauden iässä poikaset tulevat ulos pöntöstä itse vaistonvaraisesti. Ne viettävät usein pari päivää häkin pohjalla, ennen kuin kapuavat ylemmille orsille. Poikasia varten kannattaa laittaa muutama orsi myös alemmalle tasolle helpottamaan nousua. Olen havainnut myös tikapuut miellyttäviksi paikoiksi harjoitella orsilla istumista turvallisilla korkeuksilla.

Poikasia ruokitaan vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun ne ovat jättäneet pöntön. Joskus jopa yli kahden kuukauden ikään. Kun poikaset osaavat itse syödä ja sukia itsensä ja ovat riippumattomia vanhemmistaan, ne voidaan siirtää omiin tiloihinsa tai luovuttaa uusiin koteihinsa.

Neitokakadun poikasia. Vasemmalla harmaa, oikealla lutino.

Neitokakadun poikasia, harmaa ja lutino

Poikasten käsitteleminen

On pari erilaista näkökulmaa poikasten käsittelytavasta. Yhä vahvoilla elävä käsitys ulkomailla on, että poikasia kannattaa alkaa käsitellä varhain, noin kymmenen päivän iässä, jolloin sen silmät aukeavat. Menetelmä perustuu siihen, että poikaset tottuisivat tai siedättyisivät ihmisiin jo varhain ihmisiin. Toinen näkökulma on, ettei poikasiin tule pahemmin koskea. Näin ne eivät saa huonoja kokemuksia ihmisistä. Tämä on joiltain osin näkemysasia, mutta joiltain osin ei. Poikasille ei tietenkään saa aiheuttaa pelkotiloja, joten käsittelyssä on vähintäänkin oltava varovainen. Tunnistat poikasen pelon siitä, että se sähisee, huojuu ja yrittää purra vielä pehmeällä nokallaan. Poikasen saattaminen tähän tilaan ei tietenkään ole suotavaa, vaikkakin arempi poikue reagoi vaistonvaraisesti näin joka tapauksessa esimerkiksi pesäsiivousten aikana.

Jos joudut käsittelemään poikasia esimerkiksi pönttösiivousten tai rengastusten aikana, älä laske niitä suoraan pöydälle, sillä poikaset voivat kylmettyä! Varmista poikasille aina lämmin alusta, jossa on sellainen peite, että poikanen voi tarttua jaloillaan alustaansa ja ottaa näin tukea. Poikasta käsitellään aina varovaisin ottein. Mitä nuorempi poikanen, sen havoittuvaisempi se on, ja sen tuntee. Pidä kätesi aina puhtaina ja lämpiminä, lämmitä ne esimerkiksi ensin lämpimän veden alla ja kuivaa sitten huolella.

Tutustu koulutusosion vahvisteisiin ja tutkaile, minkälaiset toimet ovat linnulle mukavia. Jos et ole varma siitä, osaatko tulkita poikasen stressitasoa, älä käsittele sitä pönttöiässä lainkaan.

Muutokset

Pesittäjän on otettava huomioon, että linnuille - niin emoille kuin poikasillekin - tapahtuu kaikenlaista fyysistä ja henkistä pesimisen aikana. On tärkeää, ettei vanhempia stressata, sillä pesimisen häiritseminen johtaa hyvin herkästi poikasten nyppimiseen. Vanhemmilla saattaa olla mitä ihmeellisimpiä tarpeita, ne saattavat kerjätä omituisia ruokia ja käyttäytyä joko normaalia kesymmin tai jopa vihamielisesti. Poikaset puolestaan tulevat maailmaan ja kehittyvät niin nopeasti, että niiden tiedonjano ja uteliaisuus ovat suunnattoman suuria.

Kiehtova ja huomioitava asia on myös se, että pesimisen aikana vanhempien poskilaikku alkaa levitä. Eli punaista alkaa tulla myös muualle kasvoihin pieninä läiskinä. Tämä on hormonaalista, eikä siitä pidä huolestua. Läiskät lähtevät pois seuraavan sulkasadon yhteydessä.

Ruokkiminen ja käsiruokkiminen

Emot ruokkivat poikasia oksentamalla niille kupumaitoa, joka on vanhempien itsensä syömää, pehmentynyttä ruokaa. Terveet poikaset nostavat päätään ja piipittävät kerjäten ruokaa. Poikasen rinnan päällä näkyy pussi, joka voi joskus kasvaa hämmästyttävänkin isoksi. Tämä pussi on kupu, joka on yksi osa linnun ruuansulatusta. Kupu on erittäin herkkä, ja sitä tulisi varoa käsiteltäessä poikasta.

"Jos emot eivät ruoki poikasiaan kunnolla, voinko sitten puuttua tähän jotenkin? Eikö valmiiksi kesy, itseni ruokkima lintu olisi kiva? Miksi käsiruokinnasta varoitellaan niin paljon?"

Kuten jo mainittu, kupu on erittäin herkkä. Tarkasteltuna lähempää se on ohut kuin vesikello. Jos ruoka on liian kuumaa, kupuun voi jopa palaa reikä. Liian kylmä ruoka taas voi johtaa kuvun vajaatoimintaan tai lopettaa sen toimimisen kokonaan. Poikasruoka lisäksi jäähtyy hyvin nopeasti. Lisäksi ruokaa antaessa on ehdottomasti katsottava, että poikanen ehtii varmasti niellä kaiken, ennen kuin sille tuputtaa lisää ruokaa. Ruokaa ei myöskään saa antaa, jos kupu ei ole tyhjentynyt. Kupu, joka on siis linnun ruokatorven laajentuma ja osa ruuansulatusjärjestelmää, voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia, joiden syystä poikasta saattaa joutua oksettamaan, hieromaan jne. Aluksi poikanen ei välttämättä edes halua avata nokkaansa.

Ruoan koostumus, lämpötila ja valmistaminen on tärkeää. Joissakin kaupasta ostettavissa poikasruoissa on se haittapuoli, että jauhe vajoaa helposti sekoituksen pohjalle. Jos ruokaa ei ole valmistettu oikein, voi käydä siis niin, että poikasen kuvun pohjalla on jauhetta, jonka päällä on vettä.

Jotkut käsiruokkivat käyristetyllä lusikalla, mutta ruisku on parempi, sillä ruoka pysyy paremmin lämpimänä. Ruoka on myös helpompi annostella. Ruoka annetaan poikasesta katsoen hieman enemmän nokan vasemmalta puolelta. Käsiruokittavat poikaset on myös pidettävä lämpimänä.

Hengenvaarat eivät ole ainoita käsiruokinnan vaaroja. Ihmisen ruokkiman linnun seksuaalinen leimautuminen kieroutuu herkästi, jolloin linnun sosialisointi hankaloituu ja esimerkisi pesimätilojen hahmotus voi heiketä. Käsiruokittujen lintujen pesittäminen on vaikeampaa. Lisäksi ihmisen ruokkima lintu voi kehittää erilaisia identiteettiongelmistaan johtuvia käytöshäiriöitä. Onhan se varmasti suloista, kun lintu seuraa kaikkialle, mutta onko se neitokakadun kannalta hyvä asia, ettei se koskaan voi saada kumppaniltaan täysin ymmärrettävää kommunikaatiota ja vastakaikua?

En suosittele käsiruokintaa kenellekään, joka ei ole hankkinut aiheesta tietoa niin kasvattajilta, nettiteitse kuin mahdollisesti kirjoistakin. Englanninkielistä materiaalia on eniten saatavilla, mutta missään nimessä ei käsiruokintaa voi oppia lueskelemalla pari päivää paria eri sivua. Siitä on otettava selvää jo kauan ennen kuin aikoo tuottaa sellaisen poikueen, josta saattaa haluta käsiruokkia jonkun. Käsiruokintaan palaa myös yllättävän paljon rahaa. Kaikki mittarit, poikasruoka, lämpökaappi, mahd. kuumavesipullo, ruiskut ja muut kyllä kuluttavat euroja. Kun käsiruokit, olet kerta kaikkiaan jumissa poikasten kanssa vähintään seuraavat puolitoista kuukautta. Ei mitkään juhlat, ei työ, ei koulu voi silloin mennä poikasten edelle, vaan poikasista on jatkuvasti kannettava vastuu.

Jos haluat ruokkia poikasesi käsin, etsi aiheesta paljon tietoa eri tahoilta! En mielelläni kirjoita aiheesta tarkasti, koska se saattaisi aiheuttaa sen, että liian moni tyytyisi tähän lähteeseen ja kuvittelisi voivansa käsiruokkia yhden tekstin lukaisemalla. Siksi en aio kertoa käsiruokinnasta kotisivuteitse liikaa.

Minne poikaset?

Neitokakadun poikanen on luovutusiässä noin kahden kuukauden ikäisenä. Joillakin yksilöillä kestää vähän kauemmin. Ennen kahden kuukauden ikää ei poikasta tule luovuttaa, sillä liian aikainen vieroitus stressaa poikasta ja pahimmillaan poikanen ei ole oppinut vielä kaikkea tarvittavaa, jolloin liian aikainen luovutus koituu poikasen kohtaloksi. Suositeltavampaa on odottaa esim 2,5-3 kk ikään.

Kun myyt tai luovutat poikaset, varmistathan, että ne pääsevät hyviin koteihin. Eläinkauppa on viimeinen mahdollisuus, jota kannattaa käyttää vain silloin, kun poikasta ei niin millään saa kaupaksi.

Poikasen voi myös antaa vaikkapa tuttavalle, joka on innostunut linnuista. Lemmikkilinnut Kaijuli RY:n foorumeilla on osto - ja myyntipalsta, joissa näkee usein sekä ostettavana, että myytävänä neitokakaduja.

Voit pitää jonkun poikasen myös itse, mutta tällöin sinun on ehkäistävä kaikin keinoin poikasen pariutuminen emojensa tai sisarustensa kanssa! Myydessäsi poikasia, älä myy sisaruspariskuntaa, jotta ne eivät pesi myöskään uudessa kodissa. Suositeltavaa on myös aina rengastaa ja rekisteröidä poikaset Valtakunnalliseen Linturekisteriin, jotta suvuista pysytään kartalla ja ehkäistään turhaa sukusiitosta.

Stock-kuvat: Shutterstock / Eric Isselee, MarinaJay

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved