banneri

Lisäravinteet

Monipuolisesti syövä lintu ei tarvitse lisäravinteita paljoakaan: lähinnä sellaisia aineita, joita ei ravinnosta saa järin helposti. Toisinaan neitokakadu voi käydä valikoivaksi ravintonsa suhteen, jolloin tarvitaan pienimuotoista avustusta. On hyvä pitää mielessä, että keinotekoiset lisäravinteet eivät välttämättä ole yhtä tehokkaita kuin oikeat, eivätkä imeydy yhtä hyvin. Parempi on siis ruokkia monipuolisesti kuin aina turvautua synteettisiin lisäravinteisiin.

Vitamiinilisät

Vitamiinilisät voivat silloin tällöin tulla tarpeeseen, etenkin jos neitokakadu ei ole tottunut syömään monipuolisesti. Vitamiineja ja mineraaleja saa erilaisiin tarkoituksiin useimmiten joko nestemäisinä tai jauheina. Parhaimman hyödyn neitokakadu saa, jos jauhe/neste laitetaan tuoreruoan päälle, sillä veteen laitettuna neitokakadu ei välttämättä juo tarpeeksi paljon, eikä täten saa ravintolisän suositeltua määrää. Jotkut vitamiinit kellastavat vettä hieman, mutta se on vaaratonta. Monet kuitenkin pilaannuttavat veden nopeasti, miksi veden säännöllisestä vaihtamisesta on pidettävä erityisen hyvää huolta. Kuvassa nestemäistä kalkkia, eli Calcivetiä, sekä Nekton-S -vitamiinijauhetta pesiville linnuille.

Vitamiineja on yleisimmin saatavilla nestemäisinä. Niitä kehotetaan pirskottamaan tuoreruoan päälle tai lisäämään veteen. Monesti tällaisissa nestemäisissä ravinnelisissä on kuitenkin jonkin verran sokeria, mikä saa veden pilaantumaan nopeammin, erityisesti juomapulloja käytettäessä. Tämän vuoksi on suositeltavampaa käyttää tuoreruokaa. Mikäli neitokakadu ei suostu syömään kasviksia, hedelmiä tai vihanneksia, kannattaa kokeilla keitettyä, maustamatonta spaghettia, joka maistuu tavallisesti nirsommallekin yksilölle. Lisäravinteet on helpo pirskottaa spaghetin päälle. Vitamiineja on saatavilla myös jauheina, monesti mineraalien yhteydessä. Lue aina annostusohje ja noudata sitä huolellisesti, sillä joistain vitamiineista saattaa saada myös yliannostuksen.

D3-vitamiini auttaa kalkin imeytymistä, joten etenkin talvisin, jolloin sitä ei saa auringosta, kannattaa antaa vitamiinikuureja. Aurinko on kuitenkin korvaamaton lähde, joten kesäpäivinä kannattaa ottaa helteestä hyöty ja viedä linnut häkissä tai valjaissa pihalle.

Kalkki ja seepiansuomu

Varsinaisten ruokien lisäksi häkistä on löydyttävä myös kalkkikivi. Kalkkia voi antaa myös nestemäisenä veteen tai tuoreruoan päälle, mikä on erittäin suositeltavaa, etenkin pesiville naaraille, sillä nestemäinen kalkki imeytyy paremmin. Kalkille vaihtoehtona tai lisänä on seepiansuomu, josta kalkin lisäksi saa myös eräitä mineraaleja. Oli kyseessä sitten kalkki tai seepiansuomu, neitokakadun on saatava kalsiumia jostakin, sillä kalkki on elintärkeä lisä, joka vaikuttaa esimerkiksi nokan kuntoon. Lisäksi kalkki vaikuttaa munien kuorten kestävyyteen ja poikasten kehittymiseen. Pesintäaikana vanhemmat syövätkin usein tavalliseen verrattuna moninkertaisen määrän kalkkia tai seepiansuomua. Toisaalta neitokakadun lajikohtainen kalkintarve ei ole moniin muihin lintuihin verrattuna kovinkaan suuri, mutta puutostilat on parempi ehkäistä ennalta kuin surra myöhemmin terveydellisiä ongelmia.

Kalkkikiviä ja seepiansuomuja saa eläinkaupoista. Usein niiden mukana tulee jonkinlainen kiinnike, jolla kiven saa pysymään häkin pienoissa. Kalkin lähde on parasta asettaa siten, että neitokakadu ylettää siihen orrelta esimerkiksi ruokailupaikkansa läheisyydestä. Erityisesti seepiansuomun paikkaa on harkittava huolella, sillä vaikka seepiansuomu säilyttää ominaisuutensa pitkään oikein säilytettynä, se menee pilalle, jos se kastuu esimerkiksi sateessa.

Luontaisesti neitokakadu saa kalkkia tummista kasviksista (mm. parsakaali).

Ruoansulatushiekka

Lintuharrastajia on 80-luvulta lähtien puhuttanut hiekan tarpeellisuus. Hiekka koostuu pienistä kivenmurusista, useimmiten kvartsista. Toisinaan sitä sekoitetaan myös kalkkirouheen ja puuhiilen sekaan. Tässä muodossa linnut eivät kuitenkaan saa sitä luonnossa, eivätkä laisinkaan niin paljon, kuin ihmiset tarjoavat lemmikkilinnuilleen. Kuvassa kalkkirouhehiekkaa.

Alun perin hiekkaa alettiin käyttää, sillä lintujen ruumiinavauksissa niiden sisältä löydettiin joitakin hiekanjyviä. Sanotaan, että hiekka auttaa linnun ruoansulatuksessa jauhamalla ruokaa linnun kivipiirassa, eli lihasmahassa. Lihasmaha on osa linnun ruoansulatusjärjestelmää. Se on erittäin vahva lihas, joka jauhaa ruoan vielä pienemmäksi. Suoranokkaisilla linnuilla hiekka on tarpeellista, sillä ne eivät pureskele ruokaansa. Papukaijojen tarve tähän on kuitenkin kyseenalaistettu, sillä ne pureskelevat ja murskaavat ruoan valmiiksi jo nokassaan. Lisäksi lihasmaha jo itsessään on tarpeeksi voimakas jauhamaan ruoan.

Eräs peruste hiekan käyttämiseen on myös se, että australialaiset lajit tarvitsevat sitä. Niiden ympäristö on luontaisesti kuivaa ja hiekkaista. Vastaiskuna tähän kuitenkin sanotaan, että hiekkaa joutuu lintujen elimistöön vahingossa silloin, kun ne nokkivat ruokansa maasta, eikä se määrä, jota ruumiinavauksissa on löydetty, ole juurikaan vaikuttava.

Asiaa on kuitenkin tutkittu enemmän ja on havaittu, että hiekasta voi sittenkin olla myös haitallisia seurauksia, etenkin jos lintu tottuu syömään sitä ahmien, kuin mitä tahansa ruokaa. Seurauksena voi olla esimerkiksi kuputulehdus ja erilaiset tukokset. Ongelma on kuitenkin myös siinä, ettei tiedetä, onko lintu syönyt hiekkaa enemmän, koska on ollut jo valmiiksi sairas, ja tämän syystä kuollut ylimääräiseen hiekkaan. Hiekan puutteen ei tiedetä kuitenkaan koskaan aiheuttaneen papukaijan menehtymistä.

Ruoansulatushiekka jakaa mielipiteet. Australiassa ollaan melko yleisesti sitä mieltä, että hiekankäyttö on ehdotonta. Yhdysvalloissa se puolestaan on paikoitellen jopa kielletty. Euroopassa osa on sitä mieltä, ettei perinnettä tule rikkoa, osa kyseenalaistaa ja on tullut siihen tulokseen, ettei linnun terveyttä ole hyvä riskeerata. Asiasta voi tehdä itsensä kanssa kompromissin, mikäli tuntee olonsa epävarmaksi. Neitokakadulleen voi antaa kupillisen hiekkaa vaikkapa vain joitakin kertoja vuodessa. Stressaavissa tilanteissa hiekkakuppi kuitenkin otetaan kokonaan pois, sillä sairaana tai stressaantuneena neitokakadu alkaa helposti hotkia hiekkaa.

Voimaruoka

Voimaruoka, eli munaruoka, on myös yksi suositeltava lisä ravinnossa. Voimaruoka sisältää yleisimmin muun muassa munaa ja leivonnaista ja onkin melko proteiinipitoista. Sitä käytetään yleisimmin pesitettäessä ja sulkasadon aikana. Jotkut sekoittavat sitä hieman myös poikasruokaan. Ei ole kuitenkaan haitaksi, jos neitokakadu saa sitä myös sulkasadon ja pesimisen ulkopuolella kohtuudella.

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved