banneri
lutino neitokakadu

Lutino

Engl. Lutino
Mutaatio: SL Ino (Sex-linked ino)
Periytyvyys: sukupuolisidonnainen resessiivi
Pigmenttimuutos: Albinismi

Ehkäpä suosituin ja tunnetuin värimuunnos on Yhdysvalloissa, Floridassa, herra Cliff Barringerin linnuille vuonna 1958 kolmantena mutaationa kanelin jälkeen syntynyt lutino, jonka ulkonäkö poikkeaa erityisen paljon neitokakadun alkuperäisestä väristä. Kaiken melaniinin poistamisen johdosta lutino on valkoinen, mutta keltainen kasvomaski ja kauhtuneen punaiset poskilaikut ovat jääneet. Keltaista voi löytyä myös jonkin verran vartalolta, ja sana lutino tuleekin latinankielisestä sanasta Luteus, joka merkitsee keltaista. Mikäli keltainen väri esiintyy epätasaisesti, on syytä olettaa, että linnussa on näkyvänä myös jotakin toista väriä, esim. harlekiinia.

Lutino on muuttunut vuosien varrella. Sen alun näyttävyyden vuoksi niitä myytiin huikeissa hinnoissa. Eräs kasvattaja, rouva E. L. Moon myi ensimmäisiä kasvattamiaan lutinoita 750 dollarin hinnoissa. 1970-luvulla lutinojen hinta romahti, sillä niitä alettiin pesittää suunnattomia määriä. Tämän ajan lutinot olivat pieniä ja häilyväisiä, ja kaikilla oli kaljua töyhdön takana. Kasvavan määrän, sisäsiitoksen ja huonojen ominaisuuksien lisäksi lutinojen hintaa laskivat uudet värit, kuten helmiäinen. Nykypäivänä lutinon kunto on saatu parannettua huomattavasti paremmaksi, mutta monella on yhä sisäsiitoksen jäänteitä. Terve ja hyvillä ominaisuuksilla varustettu lutino on kuitenkin todella upea ilmestys ja yhä suosittu värimuoto.

lutinon kalju

Lutinoa jalostettaessa jouduttiin käyttämään useasti lintuja, jotka olivat toisilleen läheistä sukuja. Tästä on kehittynyt ikäviä seurauksia, kuten silmävaivoja, heikkoutta ja kaljua päälaella. Nämä haittapuolet eivät ole vieläkään täysin poistuneet, vaikka monet kasvattajat ovatkin onnistuneet tuottamaan hyvälaatuisia lutinolinjoja. Koska nykypäivän lutinot ovat yhä liian läheistä sukua toisilleen, ei niitä tulisi pesittää suoraan keskenään, vaan joukkoon olisi tuotava uutta verta muista väreistä. Lutinon kumppanilla tulisi mielellään olla erityisen hyvät höyhenet töyhdössä, päässä ja kaulassa. Tällöin myös kaljut - jotka ovat toisilla suuremmat, toisilla hieman pienemmät ja ehkä jopa aavistuksen höyhenten peittämät - pienenevät ja toisinaan jopa häviävät.

Pesäpoikasesta voi tunnistaa yleensä hyvin kaljun laajuuden sen päälaesta: jos töyhdön taakse ei kasva höyhenpiikkejä, poikaselle todennäköisesti on tulossa kalju.

Kuvassa kaljua lutinon päälaella. Tämän kaljun päällä on jokunen sulka, mutta joskus kalju voi olla täysin paljas.

Geeni lutinon takana: SL Ino

Lutinon saa aikaiseksi tekijä nimeltä ino. Ino on yleinen albinistinen tekijä, joka muuntelee olemassaolevaa väriä poistamalla melaniinin. Lyhenne SL tulee sanoista sex-linked, eli ino periytyy sukupuolisidonnaisesti.

Inon seurauksesta syntyy muun muassa albiino ja lutino. Se vaikuttaa sulkien lisäksi myös silmiin ja ihoon. Neitokakaduilla väri toimii paljolti samoin kuin muilla papukaijoilla: Vihreästä inon muuntelemasta linnusta tulee keltainen, eli lutino, ja sinisestä undulaatista puolestaan täysin valkea - albiino. Neitokakaduilla sinistä vastaava värimuoto on valkokasvo, eli toisin sanoen tavallisesta neitokakadusta tulee lutino ja valkokasvoisesta neitokakadusta albiino, eli valkokasvo-lutino. Siinä missä alkuliite "lut" viittaa keltaiseen (lat. "luteus"), viittaa alku "alb" valkoiseen (lat. "album").

Sukupuolet ja poikaset

Neitokakadu

Ulospäin naaraat ja koiraat näyttävät paljolti samanlaisilta, mutta naarailta saattaa löytyä pyrstöstä hyvin himmeää, kellertävämpää juovitusta. Lisäksi siipien sisäpuolen sulista löytyvät laikut voivat näkyä kellertävinä. Parhaiten nämä merkit näkee kirkkaassa luonnonvalossa tai lintulampun lähellä.

Lutinopoikasen tunnistaa jo pesässä punaisista silmistä. Silmien ollessa vielä kiinni ei silmäluomien läpi kuulla tummuus, kuten monilla muilla väreillä, vaan kiinni olevanakin silmä näyttää vaaleanpunaiselta. Avattu silmä poikasella on erittäin kirkas ja hyvin selkeästi punainen.

Alla kuvassa vasemmalla harmaa poikanen ja oikealla lutinopoikanen. Harmaan poikasen silmän melaniini näkyy jo tummana ihon alta, siinä missä lutinon silmä on jo punasävyinen. Lutinopoikasen kuvan otti Anni Pohja.

lutino neitokakadu lutino neitokakadu

Lutinonaaraan pyrstöraidoitusta.

Lutinon kanssa yhdisteltyjä värimuotoja

Lutinosta voi toisinaan olla hankala erottaa, mitä väriä siinä on näkyvänä mukana, etenkin jos on kyse harlekiinista, sillä tummia värejä lutinokombinaatiot eivät näytä ollenkaan. Muiden värien yhdistyminen lutinoon näkyy kuitenkin useimmiten siten, että lutinon höyhenpeite ei olekaan vartalon kohdalta puhtaan valkoinen, vaan saa lisää kellertävää sävyä. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomio linnun selkään ja rintaan. Puhtaan lutinon rinta on tasaisen värinen. Lisäksi myös lutinokombinaatioiden silmät ovat punaiset.

On hyvä sekoittaa muita värejä lutinon kanssa, sillä lutino on kuitenkin kärsinyt alkujalostuksestaan sen verran, että uusi veri tekee sille hyvää. Paras mahdollinen partneri lutinolle on mahdollisimman puhdastaustainen harmaa. Tietenkin on myös katsottava pesitettävän lutinon ominaisuuksia: pahasti kaljua lintua ei kannata lisäännyttää.

Tässä joitakin esimerkkejä:

Lutino-Helmiäinen

Kun helmiäiskuvio on lutinon kanssa yhdessä näkyvänä, se ilmenee siten, että linnun pohjaväri on kuin lutinolla, mutta sen selkään tulee täysin keltaisena näkyvää helmiäiskuviointia. Lutino-harlekiinista sen erottaa siten, että helmiäiskuviointi on melko symmetristä ja esiintyy tasaisesti, siinä missä harlekiini näkyisi epäsymmetrisinä keltaisina läiskinä. Helmiäiskuvioinnin lisäksi myös muu höyhenpeite voi saada huomattavastikin enemmän keltaista sävyä.

Lutino-helmiäinen voisi periytyä poikaselle esimerkiksi näin:

Koiras: Lutino (/helmiäinen X1)
Naaras: Helmiäinen

Poikaset:
Koiraat: 50% Helmiäinen (/lutino X1), 50% Harmaa
Naaraat: 50% Lutino, 50% Lutino-helmiäinen

lutino-helmiäinen neitokakadu

Tästä kuvasta näkyy hyvin lutino-helmiäisen selän kuviointia. Alkuperäinen kuva: Henna Kaisa Johanna

Lutino-Harlekiini

Homotsygoottinen harlekiini voi saada lutinossa aikaan kellertäviä läiskiä, sekä ylipäätänsä keltaisuutta. Lutino-helmiäisestä sen erottaa siten, että helmiäiskuviointi on melko symmetristä ja esiintyy tasaisesti, siinä missä harlekiiniläiskät eivät ole säännöllisiä. On varottava sekoittamasta lutinoa tai lutino-harlekiinia puhtaaseen harlekiiniin. Näiden eron näkee parhaiten silmistä. Mikäli linnussa on lutinoa, sen silmät ovat punaiset, siinä missä puhtaan harlekiinin silmät ovat tavalliset tummat

Lutino-harlekiini voisi periytyä poikaselle esimerkiksi näin:

Koiras: Harlekiini (/lutino X1)
Naaras: Lutino-Harlekiini

Poikaset:
Koiraat: 50% Lutino-Harlekiini, 50% Harlekiini (/lutino X2)
Naaraat: 50% Lutino-harlekiini, 50% Harlekiini

valkokasvo-lutino albiino neitokakadu

Valkokasvo-Lutino ( albiino )

Albiino on itse asiassa valkokasvoinen lutino. Koska lutino poistaa melaniinin ja valkokasvo lipokromit, syntyy tulokseksi täysin valkoinen lintu, jolla on punaiset silmät. Muut värit eivät pääse esille, joten albiinosta ei näe, vaikka siinä olisi esimerkiksi harlekiinia. Mikäli muut näkyvät ( tai piilovärit ) värit haluaa selvittää, on tiedettävät linnun vanhemmat. Koska valkokasvo on peittyvä ja lutino sukupuoleen sidonnainen mutaatio, ei albiinon kasvattaminen ole aivan helppoa. Valkokasvon geeni tarvitaan molemmilta vanhemmilta, lutino tarvitaan vähintään koiraalta. Pelkkä naaras ei riitä. Kummankaan väreistä ei tarvitse olla näkyvä periytyäkseen. ( Muistetaanhan kuitenkin, ettei naaras voi kantaa lutinoa piilossa!) On kuitenkin huomioitavaa, että värit periytyvät todennäköisemmin, jos ne ovat näkyviä.

Nimitys albiino assosioituu tuoreille harrastajille herkästi johonkin harvinaiseen ja on myös johtanut käsitykseen, että valkokasvo-lutino olisi erityisen hankala tuottaa, mutta todellisuudessa se ei ole sen hankalampi, kuin esimerkiksi harlekiini-lutino tai jokin muu väistyvän mutaation ja sukupuoleen sidonnaisen mutaation yhdistelmä. Valkokasvo-lutino on kuitenkin erittäin kaunis ja näyttävä, mikä saa monet ihailemaan sitä.

Kuva: Patrick Konz

Valkokasvo-lutino voisi periytyä poikaselle esimerkiksi näin:

Koiras: Lutino (/valkokasvo)
Naaras: Harlekiini (/valkokasvo)

Poikaset:
Koiraat: 25% Valkokasvo (/harlekiini - lutino X1 ), 25% Harmaa (/harlekiini - lutino X1), 50% Harmaa (/harlekiini - valkokasvo - lutino X1)
Naaraat: 25% Valkokasvo-lutino, 25% Lutino (/harlekiini), 50% Lutino (/harlekiini - valkokasvo)

lutino-kaneli neitokakadu

Lutino-Kaneli

Lutino ja kaneli ovat molemmat sukupuoleen sidonnaisia mutaatioita, joten joko molemmilla vanhemmista tai vain koiraalla tarvitaan nämä geenit, jotta tämä periytyisi visuaalisesti poikasille. Kaneli ei tosin kovin suuresti näy lutinosta, mutta toisinaan se saattaa "vuotaa" lutinovärityksen läpi ja tuottaa niin sanottuja "likaisia lutinoita". Tämän vuoksi yhdistelmää välteltiin muinoin, mutta nykypäivänä moni kokee hienoisen laventelibeigen sävyn viehättäväksi. Kaneli ei vuoda aina, ja ilmeisesti vuotaminen on periytyvä ominaisuus. Eli mikäli lutino-kaneli, jonka kaneliväritys on "vuotanut" läpi, saa poikasia, on todennäköistä, että myös näillä jälkeläisillä kaneli vuotaa lutinon läpi. Joskus tällainen kaneliväritys tulee näkyville vasta aikuisiässä, mutta voi myös näkyä jo poikasella.

Kuvan neitokakadu on lutino-kaneli-harlekiini. Selän erikoinen tummempi vivahde johtuu kanelista, kaulalla oleva selkeä raja keltaisen ja tummemman alueen välillä puolestaan harlekiinista.

Lutino-Kaneli voisi periytyä poikaselle esimerkiksi näin:

Koiras: Lutino (/kaneli X1)
Naaras: Kaneli

Poikaset:
Koiraat: 50% Kaneli (/lutino X1), 50% Harmaa (/kaneli X1 - lutino X1 )
Naaraat: 50% Lutino-Kaneli , 50% Lutino

Esimerkkikuvia

lutino neitokakadu

Lutino-kaneli-harlekiini-helmiäinen. Tällä aikuisella naaraalla helmiäisen merkit ovat melko pienet, eivätkä tästä kuvasta kenties näy järin hyvin, mutta sen sijaan harlekiinimerkit ja läpivuotava kaneli pyrstön seudulla ovat helposti havaittavissa.

lutino neitokakadu

Lutino-kaneli-harlekiini. Vaikka kuvauskohteemme ujosteleekin hieman, näkyy sen siivestä hyvin, missä harlekiinin vaikutusalue alkaa. Lutino on värimuoto, joka kadottaa miltei kaiken melaniinin, mutta kaneli voi näkyä hienovaraisesti sen sulista. Harlekiini kuitenkin poistaa tässä yhdistelmässä viimeisetkin melaniinirippeet ja saa aikaan kuvan mukaisia täysin melaniinittomiakin alueita.

lutino neitokakadu

Tällä linnulla kalju on niin syvä, että sen voi nähdä jo sivuprofiilista.

lutino neitokakadu

Valkokasvo-lutino, eli albiino, on neitokakadu, jolla on samaan aikaan näkyväksi tullut ino sekä kaksi blue-tekijää geeniparissaan.

lutino neitokakadu

Lutino-helmiäinen. Nuoli osoittaa kohti helmiäiskuviointia. Kuva: Maxiini Puomila

lutino neitokakadu

Pastellikasvo-lutino. Kuva: Patrick Konz

lutino neitokakadu

Tämän linturivistön reunimmaiset yksilöt ovat molemmat lutinoita. Vasemmanpuoleinen lintu on lisäksi kaneli, harlekiini ja helmiäinen.

Arkistokuva: Shutterstock / MarinaJay

© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved