banneri
keltaposki

Sukupuolisidonnainen keltaposki

Engl: Sex-linked yellowcheek ("SLYC")
Mutaatio: Ei nimetty, mutaatio on uniikki lintumaailmassa!
Periytyvyys: Sukupuolisidonnainen resessiivi
Tilanne Suomessa: Kuusi näkyvää, yksi piilevä

Keltaposki on saksalainen väri, joka ilmaantui ensimmäisen kerran kasvattajalle nimeltä Bruno Rehm. Tarkkaa ilmenemisvuotta ei tiedetä, eikä alkuperäinen kasvattaja enää muista tätä tarkalleen, mutta jotkut lähteet puhuvat 1980-luvun lopusta ja koska keltaposket ovat tulleet Yhdysvaltoihin 1992, on värin arvioitu syntymäaika 80-ja 90-luvun välillä.

Keltaposki on yksi niistä mutaatioista, joka ei esiinny muilla lintulajeilla. Kuten keltakasvollakin, myös keltaposkella nimensä mukaisesti on keltainen poskilaikku. Keltaposken poski on keltakasvon laikkuun verrattuna vielä kirkkaampi ja sitruunaisempi. Silmät, jalat ja nokka pysyvät tummina.

Omistin kaksi keltaposkea vuodesta 2005 lähtien, mutta minulla oli erittäin huonoa tuuria ja menetin toisen niskan traumaan ja toisen kuputukokseen. Vuonna 2012 Anni Pohja toi kuitenkin Suomeen kaksi uutta keltaposkea sekä myöhemmin vielä lisää yksilöitä.

Ulkoisilta ominaisuuksiltaan keltaposket näyttävät vahvarakenteisilta ja hyväsulkaisilta. Sukupuolisidonnaisen periytymisen vuoksi niitä on ollut helppo pesittää laadukkaisiin linjoihin yhdistäen. Keltaposken yhdistämistä koskevat samat säännöt kuin keltakasvoakin: parhaiten tämän värin kanssa toimivat ne värit, joissa mutaatio vaikuttaa vain melaniiniin.

keltaposki-kaneli-helmiäinen

Sukupuolet ja poikaset

Keltaposket voidaan erottaa samojen sääntöjen mukaisesti kuin normaalit harmaatkin. Molemmat sukupuolet säilyttävät kellertävän posken koko elämänsä, mutta naarailla posken päällä on harmaan tavoin harmahtava kerros, ellei jokin muu väri yhdistettynä poista melaniinia kasvojen tieltä.

Sukupuolisidonnaisuutensa vuoksi poikasten sukupuolista voidaan päätellä jotakin jo ennen ensimmäistä sulkasatoa, mikäli vanhempien värit sallivat sen. Keltaposki periytyy toisin sanoen aivan kuten lutino, kaneli tai mikä tahansa muu Z-kromosomissa periytyvä mutaatio. Isät siirtävät värin suoraan tyttärille, koiraspoikasille vain piiloon. Jotta koiras saa keltaposken näkyväksi, täytyy naaraan olla visuaalisesti keltaposki ja koiraan kantaa väriä vähintäänkin toisessa Z-kromosomissaan, eivätkä naaraat ikinä kanna tätä väriä piilevänä. Keltaposkipoikaset ovat täysin normaalisti keltauntuvaisia, eikä niiden väriä voi tunnistaa, ennen kuin poskilaikun sulkatupet alkavat kasvaa.

Oikealla keltaposki-kaneli-helmiäisnaaras. Kuva: Anni Pohja.

Keltaposket ja kasvatuksen haasteet

Moni kasvattaja raportoi keltaposken olevan hankala pesittää. Värin sanotaan hoitavan munat ja poikaset melko kehnosti, minkä lisäksi monet naaraat omaksuvat koirasmaista käytöstä. Pesitysten on havaittu olevan monista syistä hyvin vaikeita. Laiskan hoitamisen lisäksi myös muutenkin poikkeavat tai kummalliset käytökset aina hylkäämisestä poikasten pelkäämiseen ovat osoittautuneet haasteeksi keltaposkien pesiessä. Tyypillistä onkin käyttää sijaisvanhempia, joille poikaset laitetaan adoptioon.

Voin vahvistaa omalta kohdaltani kokemuksen keltaposkien poikkeavasta käytöksestä. Keltaposkikaksikkoni oli kumpikin naaraita, mutta ne parittelivat keskenään, minkä lisäksi toinen naaraista pyrki myös parittelemaan koiraiden selän päälle. Kumpikin naaras äänteli, ja toinen niistä lauloi täysin yhtä sulavasti kuin koiraat, hyppi ja pomppi ja kosiskeli muita lintuja. Molemmat munivat kuitenkin munia ja kaiken varalta tein myös DNA-testit, jotka vahvistivat lintujen sukupuolen.

keltaposki

Myös Anni Pohja on kokenut voimakkaasti samaa keltaposkiensa kanssa. Ensimmäinen pesintä oli 2013 lopussa, mutta valitettavasti värimuoto osoitti haastavuutensa heti: ensin poikasten isä osoitti pelkoa poikasiaan kohtaan, ja avustuksestakin huolimatta poikue menehtyi. Vuoden 2014 aikana tullaan keltaposkien saamista yrittämään uudelleen. Toistaiseksi yrityksissä on ollut yhä haasteita; kokemusta on jo muun muassa parista, jolla koiras ei mene pönttöön ja naaras ei osaa hautoa munia.

Syy keltaposkien pesimisvaikeuksille on mitä ilmeisimmin hormonaalinen ja sitä voidaan jonkin verran kontrolloida ruokavalion avulla. Pitemmän linjan tasolla parasta olisi, että pesitykseen käytetään eritoten niitä lintuja, jotka ovat tasapainoisia ja kykenevät hoitamaan poikasensa itse. Se ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertaista vielä, kun väriä ei ole paljoa saatavilla, eikä näin ollen ole hirveästi mistä valita. Ajan kanssa kuitenkin tulisi arvostaa erityisesti niitä keltaposkiyksilöitä kasvatuksellisesti, jotka pystyvät itsenäiseen pesimiseen. Syytä värin kasvatuksen lopettamiseen ei ole, sillä tämä miinuspuoli ei aiheuta linnulle kärsimystä ja muutoin keltaposkella on pikemminkin laadullisesti parantavia ominaisuuksia.

Kuvassa keltaposkinaaras, joka parittelee hieman vähemmän halukkaan lutinokoiraan päällä.

Väriyhdistelmät keltaposken kanssa

Keltaposken kanssa voi yhdistää surutta melaniinivaikutteisia värejä, kuten lutinoa, harlekiinia, helmiäistä yms. Sen sijaan psittasiiniin vaikuttavia värejä, kuten blue-geeniperheen värejä, ei saisi yhdistää keltaposken kanssa. Jos linnulla on esimerkiksi kaksi geeniä valkokasvoa, pyyhkii valkokasvo kaiken keltaisen värin, eikä keltaposki näin näy, vaikka olisikin osa genotyyppiä. Koska keltaposki on kuitenkin huomattavasti valkokasvoa harvinaisempi, on aina suositeltavaa tuoda esiin mieluummin keltaposki. Lisäksi piilevänä oleva valkokasvo vaikuttaa hailakoittavasti poskilaikun sävyyn.

keltaposki

Keltaposki-kaneli-harlekiini. Kuva: Anni Pohja


keltaposki

Keltaposki-fallow-kaneli. Kuva: Anni Pohja


keltaposki

Keltaposki-harlekiini (tumma). Kuva: Anni Pohja.


keltaposki

Keltaposki-harlekiini


keltaposki

Keltaposki-harlekiini-helmiäinen (harlekiinin aste erittäin tumma) ja keltaposki-harlekiini. Molemmat naaraita.


© Ida-Emilia Kaukonen 2003-2016
Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi / Cockatiel Chromatics
Kaikki oikeudet pidätetään / All rights reserved